(Suomen) Sosialidemokraatit

Täältä löytyy  SDP:n  ProPeruskouluehdokkaiden esseitä saapumisjärjestyksessä.
palaute@sdp.fi
www.sdp.fi



Timo Kontio

Suomen peruskouluja uhkaa eriarvoistuminen. Kehitys on edennyt jo siihen valitettavaan pisteeseen, jossa vanhemmat ottavat lapsiaan pois kouluista, joissa maahanmuuttajataustaisten oppilaiden määrä on 40 prosentin luokkaa. Monissa tapauksissa vanhemmat jopa muuttavat pois alueelta saadakseen lapsensa toiseen kouluun. Siirtoja perustellaan mm. koulujen ainepainotuksilla, mutta monessa tapauksessa taustalla on käsitys, että juuri maahanmuuttajataustaiset oppilaat tuovat kouluun ongelmia.

Todellisuudessa ongelmien alku ja juuret ovat suurimmalta osalta muualla, erityisesti resursseissa, suunnittelussa ja ennen kaikkea asenteissa. Oppilaskato heikentää näiden koulujen toimintaedellytyksiä jo ennestään haastavassa tilanteessa, ja samalla vähentää maahanmuuttajataustaisten oppilaiden mahdollisuuksia kanssakäymiseen kantaväestön kanssa. Peruskoulu on kuitenkin strategisesti erittäin tärkeässä asemassa maahanmuuttajalasten integroimisessa suomalaiseen yhteiskuntaan. Tilanteeseen voidaan vaikuttaa valtio- ja kuntatasolla. Kaavoitus ja asuntorakentaminen on saatava alueellisesti tasa-arvoiseksi, toisin sanoen erityyppisiä ja -hintaisia asuntoja pitää olla saatavilla tasaisemmin eri alueilla. Peruskoulutukseen on varattava sekä valtion että kuntien puolesta enemmän resursseja, ja niitä pitää kuntatasolla kohdentaa erityisesti vaikeuksissa oleville kouluille, mm. avustajien palkkaamiseen, valmistavien luokkien toiminnan parantamiseen ja suomen opetukseen toisena kielenä. Opettajille on tarjottava paremmat valmiuden monikulttuurisessa ympäristössä toimimiseen

Tasa-arvoista suomalaista peruskoulujärjestelmää ei saa heikentää. Maahanmuuttajalasten menestyksekkäälle integroitumiselle suomalaiseen yhteiskuntaan on luotava vastuullisesti parhaat mahdolliset edellytykset.

Koulujen toimintaedellytyksien turvaaminen on yksi tärkeimmistä tavoista, jolla voidaan hillitä
epätasa-arvoisuuden lisääntymistä nuorten ja lasten keskuudessa. Kunnat ovat talousahdingossa, ja säästöjä on tehty lähikuukausina oppilaiden kustannuksella. Opettajia on lomautettu, ja opetus on ollut vaarassa kymmenissä kunnissa läpi Suomen. Oppilaiden vaikeudet pitää seuloa jo varhaisessa vaiheessa, jotta systemaattista tukea voidaan antaa, ja lapsi saa mahdollisuuden tarvitsemansa tasoiseen erityisopetukseen. Erityisopetus on taattava sitä tarvitseville ja tukiopetuksen määrä saatava vastaamaan todellista tarvetta. Yli puolet erityisoppilaista oli vuonna 2008 osin tai kokonaan yleisopetuksen ryhmissä. Ryhmäkoot ovat suuri tasa-arvokysymys. Isoissa luokissa on vaikeaa luoda luokkahenkeä ja taata  


Pasi Vesala "Mielipiteet peruskoulun kehittämiseksi"

Peruskoulutuksella on luotava jatkossakin kaikille tasapuolinen mahdollisuus saada maksuton perusopetus perheen taloudellisesta tilanteesta riippumatta. Erityisopetuksen resurssit on taattava niiden osalta, jotka apua tarvitsevat. Ryhmäkoot on saatava sille tasolle, että tasapuolinen, tuloksekas sekä heikompiakin tukeva oppimisympäristö saadaan aikaiseksi. Tämä tukee myös opettajien jaksamista työssään. Tet-jaksojen osuus on tärkeä, joskin nyt hieman kirjavaa.  Ikävä kyllä kaikki eivät tällä hetkellä saa hankittua aitoa työelämän tutustumispaikkaa. Syrjäytymisen ehkäisyksi on ainakin valmius 10-luokan käynnistämiseksi varmistettava niissäkin kunnissa, joissa se ei normaalisti kuulu opetusohjelmaan. Hiipuva vanhempainyhdistystoiminta tulisi herätellä uudelleen oppimisen ja opettajien tueksi. Tämä parantaisi myös vuorovaikutteisuutta kodin ja koulun välillä ja tukisi mm. nettipohjaista reissuvihkoa. Opettajan ja vanhempien välinen vanhempainvartti-ajatus harkinnanvaraiseksi, ei pakollisena ohjelmanumerona jos aihetta ei ole. Oppilashuollon resursointia tulisi vahvistaa ja varhaisen puuttumisen mallia kehitettävä, sekä taattava näille taloudellinen pohja. Opettajien työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen kiinnitettävä huomiota ja siihen aidosti panostettava.

Kolmen murrosikäisen peruskoululaisen isä, Pasi Vesala.
www.pasivesala.fi

Antti Vuolanne
Satakunta

Peruskoulun tehtävä on luoda tasavertaisuutta ja jokaisen mahdollisuutta hyvään elämään. Alan ammattilaisten tukeminen ja riittävä resurssointi on avainkysymys. Peruskoulun kokonaisvaltaiseen kasvatustehtävään tulisi kiinnittää nykyistä paljon enemmän huomiota, koska oppilaiden ongelmat ja elämäntilanteet ovat niin monimuotoisia.

Ystävällisin terveisin,
Antti Vuolanne
kansanedustaja
Satakunta

Satu-Maarit Hildén "Peruskoulun ja peruskoululaisten etujen edistäminen"

Jos tulen valituksi alueeltani kansanaedustajaksi, haluaisin kehittää peruskoulua ja edistää peruskoululaisten etuja. Muutamia ideoita mainitakseni:

• lasten elämäntapataitoja (sosiaalista älykkyyttä ja tunneälyä)  tulisi kehittää, näin taataan lasten ja nuorten terveempi tulevaisuus ja estetään syrjäytymistä ym.
• terveyttä tulee edistää ja lasten ja nuorten liikkumisesta pitää lisätä, niinpä kouluihin lisätään liikuntaa tunti viikossa joka luokalle
• teorian opettamista voitaisiin siirtyä enemmän käytäntöön eli esim. biologian tunteja voitaisiin pitää enemmän luonnossa jne.
• hyviä käytöstapoja ei voi liiaksi korostaa joten näitäkin alkeellisia käytöstapojen opettamista korostaisin ops:ssa

Ystävällisin terveisin
Satu-Maarit Hildén
sairaanhoitaja, Raision kaupungin valtuutettu, kh:n jäsen

Jukka Järvinen
Helsinki

Mielestäni Suomalainen peruskoulu antaa hyvät ainekset kestävälle kasvulle ja on esimerkillisesti toiminut tässä ajoittain niin myllertävässäkin maailmassa katsoen nuoren kantilta asiaa (taloustaantuma, sodat maailmassa,yhteiskuntamme jo asteittainen kahtia-jakoisuus) nämä ovat suuria kysymyksiä koululaiselle ja tekee opettajan työstä yhä haastavamman. Mielestäni koululaitos on pystynyt vastaamaan tähän haasteeseen hyvin! on pidettävä huoli että näin on myös jatkossa.

Tasavertaisuuden nimissä luokkakoot on oltava inhimilliset ja oppilaan saatava hyvää oppia vanhempien lompakkoon katsomatta! Liikuntaa toivoisin lisää se antaa hyvän tuen myös aineopintoihin sekä se antaa
sosiaaliselle kasvulle tilaa.Pitää myös pitää esillä nykyistä ehkä enemmän että osa oppilaista suuntautuu käytännön töihin ja oppii siten käytännön tavoin, toisin kuin ne jotka ovat hyviä teoriapuolella, kuten suurin osa! tähän valmiuksia että jokainen saisi omansalaista oppia perusopetuksen lisäksi. Näin pidämme meille niin hyvin toimivan koululaitoksen mukana nuoren elämässä

 Eduskuntavaaliehdokas  Jukka Järvinen

Risto Kuisma
Uusimaa

Peruskouluilla tulisi olla riittävät voimavarat tasa-arvoiseen, laadukkaaseen ja innostavaan opetukseen. Luokkakoot eivät saa olla liian suuria, koska silloin lapset eivät saa tarvitsemaansa yksilöllistä huomiota.  Opettajien täytyy voida keskittyä opetukseen. Tämä turvataan sillä, että muuta henkilökuntaa kuten esm koulukuraattoreja, kouluavustajia ja terveydenhoitajia on riittävästi.  Kouluissa tulee olla säännöllistä iltapäiväkerhotoimintaa ja lasten kouluteiden turvallisuutta täytyy parantaa.

Risto Kuisma (SDP, Uusimaa)

Taru Pätäri 
Varsinais-Suomi

Olen 40-vuotias luokanopettaja ja pienen koululaisen äiti. Omassa työssäni näen päivittäin yhteiskunnallisten päätösten vaikutukset yksittäisten perheiden/ihmisten elämään ja siksi olen nyt ehdokkaana eduskuntavaaleissa; haluan tuoda päätöksentekoon käytännön läheisyyttä.

Opettajana koen, että perusopetukseen tarvitaan lisää todellisia resursseja. Pienet ryhmäkoot takaavat sen että jokaisen lapsen ja nuoren oppimisedellytykset voidaan ottaa paremmin huomioon. Koska nykyisin opetusryhmät voivat olla hyvinkin haastavia, niin sekin puolustaa ajatusta pienemmistä opetusryhmistä. Ei ole kenenkään, ei lapsen eikä opettajan, etu mikäli luokassa on lähes kolmekymmentä oppijaa. Lisääntyvän tuntikehyksen kautta saataisiin lisää jakotunteja käyttöön ja se mahdollistaisi samanaikaisopetuksen toteuttamista. Resursseja voidaan kohdentaa myös alueellisesti niihin kouluihin, missä tuen tarve on suurempi.

Valtionosuuksien korvamerkitseminen varmistaisi perusopetukseen varattujen resurssien oikean kohdentamisen.

Opettajaa ei myöskään saa jättää yksin. Kun opettaja saa tarvitsemansa tuen, arvostuksen ja mahdollisuuden kouluttautumiseen, niin se edesauttaa työssä jaksamista. Suunta on siis molemminpuolinen.

Peruskoulun tulee tarjota jokaiselle lapselle ja nuorelle hyvä opintien alku, tarvittavat valmiudet jatko-opintoihin sekä jokapäiväisiä oppimisen ja onnistumisen elämyksiä. Koulua tulee kehittää yhteisöllisyyden suuntaan, jossa läsnä ovat yhdessä tekeminen, toisten huomioon ottaminen ja kannustaminen.

KAIKKI TARVITSEVAT TYÖTÄ
• työllisyyteen on satsattava
• nuorisotyttömyys historiaan
• kannustimia työntekoon
• verotus oikeudenmukaiseksi

TASA-ARVOINEN MAAILMA
• laadukas peruskoulutus taattava kaikille
• eläkkeiden tasoa on nostettava
• julkiset palvelut on turvattava

JOKAINEN ANSAITSEE MAHDOLLISUUDEN

Laadukkaan peruskoulun puolesta, Taru Pätäri, Varsinais-Suomi
taru.patari@turku.fi
www.tarupatari.blogspot.com

Päivi Lipponen: Tulevaisuuden peruskoulu

Millainen maailma on kun lapsi siirtyy 15 vuoden kuluttua työelämään? Tietomäärä lisääntyy jatkuvasti. Peruskoulua on muutettava siten, että koulussa opitaan hahmottamaan isoja kokonaisuuksia. Tiukoista ainerajoista on luovuttava.

Koulun on panostettava luovuuteen eli opetus on oltava ongelmakeskeistä. Lapsen on käsiteltävä tietoa ja päätellä ratkaisuja. On opittava myös kyseenalaistamaan oma työ.

Opetusaineissa olisi oltava eettisiä aineyhdistelmiä, joissa lapsi oppii ilmaisemaan itseään, kuulemaan toisia oppilaita ja hakemaan paikkansa yhteisön jäsenenä.

Näkisin tärkeänä lapsen kasvattamisen kansalaisuuteen. Yhdessä päättämistä tulisi harjoitella osana koulun arkisia ratkaisuja. Lapselle tulisi syntyä arvostus omaa kulttuuriaan kohtaan ja ymmärrys oikeuksista ja vastuista yhteiskunnan jäsenenä.

Yksi asiakokonaisuus kouluissa olisi lapsen opettaminen, kuinka hallita omaa elämäänsä aikuisena. Oli kyseessä taito hoitaa raha-asioitaan, huoltaa kotitaloutta tai ratkoa ristiriitoja.

Päivi Lipponen
Kansanedustaja sd.
FT; Historian opettaja

Ari Harinen: Tämän päivän ja tulevaisuuden kehittyvä peruskoulu 
Uusimaa

Onnistuneessa perusopetuksessa koulun ja kodin välinen yhteistyö on tiivistä ja toinen toistaan tukevaa.Opettajan on oltava se oppilaiden ja vanhempien arvostama pedagogi ja auktoritetti, joka johtaa koulussa opetusta. Tänä päivänä monet opetustilanteet kaatuvat puutteelliseen työrauhaan, joka johtuu oppilaiden opettajaa ja toisia oppilaita kohtaan puuttuvasta arvostuksesta . Jokaisella oppilaalla on oltava oikeus työrauhaan opiskelutilanteessa. Kaikkia opetus ei varmasti kiinnosta , mutta työrauhan kunnioittamisen tulisi vähintään kiinnostaa jokaista.

Tämän päivän pelit, puhelimet, tietokjoneet ja niiden mukanaan tuoma nopea virtuaalimaailma tekevät elämästä hektisen. Kaikki eivät jaksa keskittyä uuden oppimiseen ,joka vaatisi pitkäjännitteisyyttä. Ahkeruus ja tunnollisuus ovat adjektiiveja joita kaikki eivät enää riittävästi arvosta.

Koulun aloittamista ei ole syytä aikaistaa. Nykyinen malli ,jossa tutustutaan kuusivuotiaana  esikoulussa koulukäynnin saloihin ja ehkä myös tulevaan kouluun ja opettajaan sekä luokkatovereihin on mielestäni hyvä. Lyhenevä lapsuus on kuitenkin realismia emme saa lyhentää sitä asetuksilla.

Kielitaito on tärkeä osa lastemme tulevaisuutta. 

Kielten opiskelun varhentamista olisi voitava harkita  tai annettava siihen enemmän mahdollisuuksia jo alakoulun puolella, ja miksipä ei jo vaikka esikoulussa.
Ruotsinkielisen ja suomenkielisen koulun erillisyydestä olisi luovuttava mahdollisimman pian  ja tuotava kotimaiset kielet saman katon alle. Yhdistämisestä on otettava  se suunnaton synergiaetu joka siinä piilee. Kaksikelisen koulun ajatus olisi vietävä läpi lukioon ja myös ammattikouluihin.

Kaksikielisenä maana tämä on  meille pääoma, jota ei ole syytä hukata.

Vanhempien ja lasten väliset vuorovaikutusuhteet ovat muuttuneet.

Vanhemmat ovat menettämässä otettaan vanhemmuudesta ja sen mukana  aikuisen auktoriteetti on kokemassa inflaation. Tämän saavat opettajat kohdata koulussa päivittäin.

Yhteistyössä vanhempien kanssa tulisi luoda kuunnioituksen ja arvostuksen ilmapiiri oppimista ja koulua kohtaan . Saavutettu työrauha mahdollistaa kaikentasoisten oppilaiden oppimisen ja selviytymisen koulutiestään. Kunnioittavassa ilmapiirissä myös erilaisuus hyväksytään ja jokaisen oppilaan erityistarpeisiin voidaan vastata. Erilaiset oppimisen esteet ovat nykypäivänä lisääntyneet voimakkasti. Sen seurauksena opettjat tarvitsevat opetustilanteisiin entistä enemmän toisen aikuisen  eli avustajan apua. Avustajamäärärahan pitäisi tulevaisuudessa olla enemmänkin sääntö kuin poikkeus.

Nykyinen ultranopea tiedonsiirto ja loistavat opetusvälineet :tietokoneet, smart boardit ja ohjelmistot

mahdollistavat monipuolisen ,tasokkaan ja tasa-arvoisen opetuksen riippumatta siitä missä koulu tai muu opiskeluympäristö sijaitsee. Tietokoneiden käyttö kytkee opetuksen ja oppilaat ympäröivään yhteiskuntaan ja koko maailmaan. Lapset ja nuoret ovat tänä päivänä monista asioista tietoisempia kuin lapset ovat koskaan aikaisemmin olleet. Älkäämme siis hukatko tätä mahdollisuutta tehdä lapsistamme entistä kykenevämpiä selviytymään yhteiskunnan haasteista ainoastaan arvostuksen ja kunniottamisen puutteeseen toisiamme kohtaan.

Ari Harinen
sos.alan yrittäjä, perhekodin isä
SDP Uusimaa

Hanna Laine: Tulevaisuuden peruskoulu avustaa ja tukee kaikkia
Pirkanmaa

Tulevaisuuden peruskoulussa jokaiselle oppilaalle on pystyttävä takaamaan tasokas perustietojen ja -taitojen pohja.  Oppilaalla tulee olla oikeus saada erityisopettajan avustusta niissä aineissa, joissa hänellä on erityisiä haasteita. Tulevaisuuden koulussa koulunkäyntiavustajia on jokaisessa luokassa, jossa on erityisoppilaita. Tukiopetustunteja on riittävästi niin, ettei yksikään oppilas putoa kärryiltä esim. sairastumisen takia. Luokkakoot on määritelty selkeästi laissa.

Koulujen yksikkökoot ovat sellaiset, että niissä on opettajille riittävästi ammatillista tukea ja tilat mahdollistavat myös pienryhmätoiminnan sekä eri aineiden laadukkaan opettamisen.  Tämän toteuttamiseen ei tarvita jättisuuria kouluja, mutta toisaalta erittäin pienet yksikötkään eivät pysty sisällöllisesti tarjoamaan oppilailleen samaa kuin suuremmat koulut.  Jokaisessa koulussa on erityisopettaja joka päivä.

Tulevaisuuden peruskoulussa taito- ja taideaineiden arviointi ei ole numeerista. Oppilaille annetaan mahdollisuus tutustua erilaisiin liikunnan, käsityön ja taiteen muotoihin ilman, että heidän pitää pelätä esim. ruumiinrakenteen tai harrastuneisuuden vaikuttavan todistuksen arviointiin. Oppilaita ei laiteta liian aikaisin tekemään kauaskantoisia valintoja oppiaineiden välillä.
Koulun ja kodin yhteistyö on tärkeässä asemassa. Kasvatusvastuu kuuluu kotiin, koulu kyllä tukee kasvatustyötä.  Kouluissa EI kiusata.  Hyvään käytökseen ja toisen huomioonottamiseen panostetaan. Kouluun on hyvä ja turvallinen tulla niin oppilaan kuin opettajan.

Hanna Laine, Kangasala

Mikael Hiltusen kommentteja Luokanopettaja -lehteen
Varsinais-Suomi


Tasa-arvoisen ja yleissivistävän peruskoulun kehittäminen on minulle tärkeää. Hyvä koulutus luo pärjäämisen perustan nopeasti muuttuvassa maailmassa, eikä opetuksesta missään nimessä saa säästää. Olen itse toiminut opettajan sijaisena Munkkiniemen ruotsinkielisellä ala-asteella Helsingissä. Haluan tässä nostaa esille näkemyksiäni ryhmäkoosta, oppilashuollosta sekä koulujen eriarvoistumisesta.

Yksi oppilaiden viihtyvyyteen ja opetuksen sujuvuuteen vaikuttava tekijä on opetusryhmien koko. Kolmenkymmenen hengen ryhmissä yksittäisten oppilaiden huomioiminen, luovien opetusmenetelmien käyttö ja järjestyksen pitäminen on vaikeaa. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että opetusryhmien koosta on säädettävä lailla.

Suomen peruskoulutuksen suuri ongelma on, että oppilaat eivät viihdy kouluissa. Kouluampumiset, kiusaamistapaukset ja nuorten mielenterveysongelmat ovat hälyttäviä esimerkkejä pahoinvoinnista. Kasvatusvastuu on vanhemmilla, mutta panostamalla oppilashuoltoon voimme lisätä viihtyvyyttä kouluissa ja osaltaan ennaltaehkäistä oppilaiden pahoinvointia. Kouluihin tarvitaan lisää aikuisia. Jokaisella oppilaalla on oltava mahdollisuus tavata oman koulun terveydenhoitajaa tai kuraattoria.

Koulujen jakautuminen hyviin ja huonoihin kouluihin on estettävä. Suomessa on lähiöitä, joihin on kasautunut paljon huono-osaisia, työttömiä ja maahanmuuttajia. Näissä lähiöissä toimiville kouluille on ohjattava erityistukea siten, että haasteellinen opetusympäristö huomioidaan opettajan palkassa ja oppilaille tarjotaan enemmän tukipalveluja.

Johannes Koskinen Peruskoulun kehittämisestä  

Kaikille yhtenäinen ja tasavertainen perusopetus on suomalaisen osaamisen peruskivijalka. Peruskoulua tulee kehittää siten, että lasten hyvinvointi ja yhteisöllisyys, jossa läsnä ovat yhdessä tekeminen, toisten huomioon ottaminen ja kannustaminen, lisääntyvät. Oppilaita ei saa saattaa eriarvoiseen asemaan.

Laadukas perusopetus edellyttää riittävän pienet opetusryhmät. Opetusryhmien koko tulee säätää lailla.

Perusopetuksen tuntijakouudistuksen tavoite: taito- ja taideaineiden lisääminen, on hyvä. Tämän hetkisessä esityksessä tavoite ei valitettavasti toteudu.

Valinnaisuutta ei tule kasvattaa yhteisten aineiden kustannuksella eikä alimpien luokkien äidinkielen opetusta vähentää kielivalinnan aikaistamisen kustannuksella.

Kuntien mahdollisuudet järjestää valinnaisia aineita ovat hyvin rajalliset ja siten esityksellä saatetaan kunnat ja oppilaat eriarvoiseen asemaan.

SDP:n mielestä perusopetuksen tavoitteet ja tuntijako tulisi ensisijaisesti uudistaa vasta vuonna 2012, sillä maailman parasta koulujärjestelmää ei tule muuttaa näin hätäisesti tehdyllä esityksellä.

Kaikille yhtenäinen ja tasavertainen perusopetus on suomalaisen osaamisen peruskivijalka. Peruskoulua tulee kehittää siten, että lasten hyvinvointi ja yhteisöllisyys, yhdessä tekeminen, ja toisten huomioon ottaminen ja kannustaminen lisääntyvät. Oppilaita ei saa saattaa eriarvoiseen asemaan.

Laadukas perusopetus edellyttää riittävän pienet opetusryhmät sekä riittävät resurssit. Hankerahoituksen sijaan satsausten tulisi näkyä valtionosuuksissa. Opetusryhmien koko tulee säätää lailla. Ryhmäkoot tulisi pitää tarpeeksi pieninä, jotta omien oppimisedellytyksien mukaiselle opetukselle säilyy mahdollisuus. Näin myös työrauha säilyy.

Erityisopetusuudistukselle on turvattava riittävät resurssit. Lahjakkaille ei tule järjestää erillisiä ryhmiä, jos oppimisvaikeuksia omaavat oppilaatkin ovat sekaryhmissä.

Koulupäivän rakennetta on kehitettävä kohti kokonaiskoulupäivää. Tällä tavoin esimerkiksi harrastustunteja voisi sisällyttää koulupäivään ja järjestöt ja yhteisöt saataisiin sidottua mukaan koulupäivään.

Valinnaisuutta on lisättävä muun muassa taito- ja taideaineiden osalta. Kielten opiskelua tulee monipuolistaa. Valinnaisuutta ei kuitenkaan tule kasvattaa yhteisten aineiden kustannuksella eikä alimpien luokkien äidinkielen opetusta vähentää kielivalinnan aikaistamisen kustannuksella.

Kouluterveydenhuollolle ja opinto-ohjaukselle täytyy turvata riittävät resurssit. Lapsille on taattava terveellinen ja turvallinen oppimisympäristö. Homekoulut on kunnostettava.

Opettajankoulutusta tulee kehittää nykyisiä opettajankoulutuslaitoksia edelleen uudistamalla. Täydennyskoulutukselle täytyy turvata riittävät resurssit. Alueiden erilaisuus on huomioitava koulutuksen rahoituksessa. Haasteelliset opetusympäristöt tulisi ottaa huomioon opettajien palkkauksessa.

SDP:n mielestä perusopetuksen tavoitteet ja tuntijako tulisi ensisijaisesti uudistaa vasta vuonna 2012. Tällainen ajoitus noudattaisi myös aiempaa valmistelusykliä. Tuntijakouudistusesitys tulee valmistella uudelleen, jotta yhdenvertainen perusopetus voidaan turvata.

Pisa-testien tulokset kertovat, että suomalainen perusopetus on saavuttanut erinomaisia tuloksia matemaattisten ja äidinkielen taitojen osalta. Tämän menestyksen on mahdollistanut koulutuksellinen tasa-arvo sekä erilaisuuden huomioiva erityisopetus. Mutta kehitettävääkin riittää.

Tiedollisten taitojen lisäksi koulussamme pitää oppia myös vuorovaikutusta ja "ihmisenä kasvamista". Olemme myös useimpia Euroopan maita jäljessä esimerkiksi yhteiskunnallisten oppiaineiden määrässä. Suomalaisen koulun tulee tarjota jokaiselle lapselle ja nuorelle hyvä opintien alku, tarvittavat valmiudet jatko-opintoihin sekä päivittäisiä oppimisen ja onnistumisen kokemuksia.

Johannes Koskinen /sd

Tarja Filatov: Erityistä tukea lapsille 

Jokainen meistä on erityinen. Mutta toiset ovat vielä erityisempiä kuin toiset. Koulussa erityiset tarvitsevat tukea voidakseen olla samanarvoisia. Erityisopetuksen tukimuotoja on oltava riittävästi. Tuen on oltava porrastettu lapsen tarpeen mukaan.

Erityisoppilaita ollaan integroimassa tavallisiin koululuokkiin. Ajatus on hyvä. Kaunotar voi muuttua hirviöksi, jos opettajille ei anneta mahdollisuutta kouluttautua vastaanottamaan erityistä tukea tarvitsevia oppilaita tai jos kouluilla ei ole riittäviä resursseja huolehtia erityisoppilaiden tuesta.

KOULUN VOMAVARAT RIITTÄVIKSI
Oppilashuollon saatavuus eripuolella Suomea on turvattava. Lasten oikeus yhdenvertaiseen tukeen ei nykyisin toteudu, vaikka kyse on perustuslailla säädettyjen perusoikeuksien toteutumisesta.

Nykyisin yleisin syy erityisopetukseen siirtämiselle on kielen kehityksen häiriöt ja niistä johtuvat oppimisvaikeudet. Myös lapsen kehityksen viivästyminen, jokin vamma, tunne-elämän häiriöt tai sosiaalinen sopeutumattomuus voivat olla syynä.

Meillä ei ole varaa jättää tukematta näitä oppilaita. Päivähoidossa erityistä tukea tarvitsevat lapset voivat olla kahden lapsen paikalla. Näin turvataan riittävä aikuisten aika ja tuki. Samaa ajatusta on sovellettava kouluun, jos erityisoppilaat ovat tavanomaisissa luokissa. Luokat on saatava sopivan kokoisiksi, tarvittava tukiopetus ja oppilashuolto toiminaan.

MAAILMAN PARAS KOULU HUOMENNAKIN
Suomen koulumallia käydään katsomassa kaukaa. Menestyksen eväät luotiin, kun päätettiin yhtenäisestä peruskoulusta. Tuolloin sitä vastustettiin tasapäistävänä. Nykyinen lahjakkuuksien suosiminen kuulostaa globaaliin maailmaan viritetyltä versiolta vanhasta kritiikistä.

 Lapsen lahjakkuutta ei näe otsaluusta. Jokaisella on jotain lahjaa enemmän kuin toisilla. Jokaiselta meiltä myös puuttuu jotain. Pienen kansakunnan osaamispotentiaali saadaan parhaiten käyttöön, kun kaikilla on mahdollisuus kouluttautua.

Suomalaisen koulun vahvuus on sitoutuneissa osaavissa opettajissa ja siinä, että koulutus on laadukasta Inarista Espooseen ja Ilomantsista Hankoon.

Jokunen vuosi sitten Ruotsissa rullaluistelevat pojat jakoivat pieniä lappusia. Niissä luki ”Jos olet joskus opettanut, ota yhteyttä. Tukholman kouluvirasto.”

Opettajan työn houkuttelevuudesta on pidettävä huolta. Kyse on mm. työoloista, kouluttautumismahdollisuudesta, riittävästä henkilöstöstä ja palkasta.

Koulutuksen pitää olla myös taloudellisesti mahdollista kaikille.

TUKIOPETUS KOULUSTA EI MARKKINOILTA
Jokaisella koululaisella on oltava tarvittaessa oikeus tukiopetukseen, mutta kuntien rahapula johtaa hulluihin säästöihin. Koululaisten ja lukiolaisten tukiopetuksen määrä väheni viime lukuvuonna neljänneksellä. En usko, että tukiopetuksen tarve olisi vähentynyt.

Varhaisessa vaiheessa säästetty tukiopetus euro saattaa kostautua vaikeutena tulevissa opinnoissa ja myöhemmin jopa koulupudokkuutena. Kouluttautumattomuus taas tietää vaikeuksia työhön pääsyssä.

Yksityiset markkinat paikkaavat Helsingissä tukiopetuksen puutteita. Mitä isot edellä, sitä muu maa herkästi perässä. Koululaisen kuuluu saada tukea oppimiseen koulusta, ei markkinoilta.

Eritasoiset ja -hintaiset valmennuskurssit jylläävä yliopistojen pääsykokeissa. Jos sama rantautuu varhempaan koulutukseen, puretaan tasavertaisten mahdollisuuksien koulua. Suomessa on jo kouluja, joissa ei varata yhtään tuntia lasten tukiopetukseen. En usko, että näissä kouluissa on vain huippuoppilaita.

Yliopistot ovat jo joutuneet kerjuulle.  Peruskoulun tasa-arvoa on syytä vaalia ja resursseista huolehtia yhteisvastuullisesti.

Tarja Filatov
kansanedustaja
varapuhemies

Miapetra Kumpula-Natri

Kansainväliset arviot kertovat suomalaisen peruskoulun ylivertaisuudesta.  Taustalla ovat hyvä koulujärjestelmä, laadukas opettajankoulutus ja tunnolliset opettajat.

Peruskoulumme menestyksen perustana on tasa-arvo.  Kaikille tarjotaan samat mahdollisuudet, ketään ei jätetä.  Arvokas periaate, jota uuden tuntijakoesityksen ei saa murentaa.

Suomalainen opettajankoulutus on ainutlaatuista.  Maisteritaso ja laadukkaat pedagogiset opinnot harjoittelukouluissa takaavat korkean tason.  Peruskoulun opettajien kelpoisuudet on pidettävä ennallaan. Opettajankoulutuslaitosten rahoitus on turvattava.  Pätevien opettajien saaminen koko Suomeen edellyttää kattavan opettajia kouluttavan oppilaitosverkoston säilyttämistä.

Opettajien perus- ja täydennyskoulutuksessa on huomioitava perusopetuslain muutokset erityisopetuksen osalta.  Kun erityisoppilaita integroidaan yleisopetuksen ryhmiin, on kaikkien opettajien saatava riittävät erityispedagogiikan perustaidot.  Kaikkia ei tule kuitenkaan kouluttaa erityisopettajiksi.

Toinen suuri haaste opettajien koulutukselle on tieto- ja viestintäteknologian huima kehitys.  Lapsille ja nuorille on tarjottava opetusta heidän maailmaansa sopivilla menetelmillä. Opetusvälineiden on oltava nykyaikaisia.

Suuret ryhmäkoot ovat edelleen ongelma.  Velvoittavilla säädöksillä on määriteltävä opetusryhmien maksimikoot eri asteilla.  Ei ole syytä pelätä maksimin muodostuvan minimiksi.

Perusopetus on valtion ja kuntien ymmärrettävä investoinniksi, joka tuottaa hyvinvoinnin ja kestävän kasvun lisäksi suuret säästöt muilla sektoreilla.  Siksi opetuksen resurssien leikkaukset ja opettajien lomauttamiset on lopetettava.  Opetustilojen täytyy olla turvallisia ja terveellisiä sekä oppilaille että opettajille.

Opetusalalle tarvitaan parhaat voimat.  Opettajien palkkauksen on vastattava työn vaativuutta ja tärkeyttä.  Peruskoulun opettajien ammatin arvostusta voitaisiin kohottaa suojaamalla opettajan ammattinimike.

Arto Koivisto: Peruskoulu nyt ja tulevaisuudessa
Pirkanmaa
179

Viime aikoina peruskouluun on ehdotettu lisättäväksi uusia aineita kuten etiikkaa. Myös taideaineiden ja liikunnan tuntimääriä on ehdotettu lisättäväksi. Tässä kohden on tainnut unohtua peruskoulun tehtävä ja tarkoitus. Se ei voi olla minkään yksittäisen taidon tai kyvyn kehittäminen kuten laulutaidon tai kuvaamataidon kehittäminen.

Peruskoulun tehtävä on perustietojen ja taitojen kehittäminen. Näistä keskeisimpiä ovat lukeminen, kirjoittaminen ja laskeminen. Nämä ovat perustaitoja, joita tarvitaan muiden aineiden ja asioiden oppimisessa. Jo pidempään on puhuttu uuslukutaidottomuudesta. Sillä tarkoitetaan sitä, että esimerkiksi lukeminen hallitaan mekaanisesti, mutta luetun tekstin asiasisältöä ei kuitenkaan ymmärretä. Tämä haikentää kykyä oppia uusia asioita varsin tehokkaasti. Tästä syystä uusien aineiden lisääminen peruskoulussa ei ole tarkoituksenmukaista ainakaan perusasioiden tuntimääriä leikkaamalla. Kyseenalaista on myös oppimisen tehokkuus, mikäli oppilaiden työpäiviä pidennetään nykyisestä edes vähäisessä määrin.

Perustietojen ja -taitojen opettamisen lisäksi peruskoulun tehtävä on antaa yleissivistävät tiedot ainakin yhdessä vieraassa kielessä, luonnontieteissä ja mahdollisesti muutamassa muussa aineissa. Kädentaidoista ja liikunnastakin peruskoulun tulee huolehtia ainakin jossain määrin.

Mikäli kuitenkin halutaan lisätä merkittävästi lasten liikkumista, kädentaitojen opetusta tai taideaineiden määrää, tulee tämän perustua vapaaehtoisuuteen. Toisin sanoen koulun jälkeen pidettävät kerhot ovat tapa, jolla näiden asioiden määrää lasten elämässä lisätään. Pitää muistaa, että kaikki eivät ole huipputaidemaalareita, -laulajia tai -urheilijoita. Pakottamalla lapset näiden asioiden tekemiseen voidaan saada aikaan tila, jossa koulun jälkeen lapset esimerkiksi harrastavat liikuntaa entistäkin vähemmän, koska heidät on kouluaikana pakotettu harrastamaan liikuntalajeja, joista eivät pidä tai jotka tuntuvat epämiellyttäviltä.

Peruskoulun tehtäväksi tulisikin nähdä yksinkertaisesti perustietojen ja -taitojen opettaminen. Ei mitään sen ihmeellisempää.

Arto Koivisto

Jouko Skinnari: Luokanopettajan tosi vaativat haasteet

Luokanopettajien työnkuva viime vuosikymmeninä on merkittävästi muuttunut.Työ on kaiken kaikkiaan erittäin uuvuttavaa. Tehtyjen selvitysten mukaan yli puolet luokanopettajista kokee, että lapset ovat aiempaa levottomampia, itsekeskeisempiä ja lyhytjännitteisempiä. He kärsivät aikuisen huomion puutteesta ja suuret opetusryhmät pahentavat tilannetta. Selvitysten mukaan lasten vanhemmat saattavat olla opettajille suorastaan ilkeitä. Se, että haukkumisen tai nimittelyn kohteeksi joutuu vuosittain 60 prosenttia luokanopettajista, kertoo monien perheiden todellisesta hädästä kasvatustilanteissa.

Vaativaa luokanopettajan työssä on myös se, miten antaa jokaiselle lapselle tämän taitoja vastaavia tehtäviä. Heikoimmat turhautuvat liian vaikeista tehtävistä ja lahjakkaimmat liian helpoista. Miten hoitaa nykyään jo jokapäiväistyneet konfliktit oppilaiden kesken? Miten tukea ja kannustaa oppilasta, jonka elämä ei kotonakaan ole tasapainossa mahdollisten riitojen, päihteiden tai perheväkivallan seurauksena? Miten antaa opetustilanteissa työrauhaa ja opetusta niille oppilaille, joilla on kyky ja halu suoriutua koulutyöstään kunnialla?

Perimmäiset syyt

Vähentääksemme  oppilaiden ongelmia ja helpottaaksemme  luokanopettajan työtä on puututtava ongelmien perimmäisiin syihin. Perheiden pahin ongelma työttömyys ja siitä seuraavat taloudelliset vaikeudet johtavat syrjäytymiseen ja erilaiseen pahoinvointiin. Näitä on voitava ratkaista lisäämällä perheille tukea mm. sosiaalipoliittisin ja verotuksellisin keinoin sekä hillitsemällä jatkuvasti kasvaneita tuloeroja. Suomalainen koulu ei säily arvostettuna ja hyviä tuloksia tuottavana, jos emme kykene katkaisemaan järjetöntä kilpailua ja siitä seuraavaa tuloerojen kasvua ongelmineen.

Nykyohjeistuksella kaikkiin kouluihin normaaleilla luokilla on myös erittäin vaativia ns. integroituja oppilaita sekä kasvava joukko maahanmuuttajia. Useimmille heistä on tehtävä henkilökohtaiset opetussuunnitelmat sekä järjestettävä suunnitelman mukaisesti erilaisia tukitoimia. Valitettavan monelle vaativalle integraatio-oppilaalle tulisi järjestää kriisitilanteissa nopeasti hoitoa terveydenhuollon kautta ja järjestää opetusta erityisluokkien opetusta kehittämällä.

Erityisopetusta kehitettävä

Oppilaiden integrointi normaaliluokille on valitettavan monessa kunnassa tehty liiaksi ajatellen vain taloudellisia tekijöitä, koska ei ole voitu kasvattaa erityisopetuksen kustannuksia. Integraatio ja nykyisin yleistynyt termi inkluusio tarkoittanevat aidommillaan kaikkien lasten opetusta, joka järjestetään asianmukaisin tukitoimin ja huolehditaan siitä, että kaikki oppilaat ovat hyväksyttyjä ja arvostettuja yhteisönsä jäseniä. Jos tukitoimet jäävät puutteellisiksi, ei integrointi toimi ja oppilaat voivat pahoin.Opettajat palavat loppuun ja oppimistulokset kärsivät. Tietyillä alueilla pätevät opettajat alkavat siirtyä ns. parempien asuinalueiden kouluihin.

Kuntien erityisopetusta tulisi kehittää vastaamaan luokissa olevien erityistä tukea tarvitsevien ja erityisopetukseen siirrettyjen oppilaiden todellista tarvetta. Tämä merkitsee koulun tasolla pienempiä ryhmäkokoja, lisää erityis- ja resurssiopettajia, avustajapalveluja sekä erityisluokkien uudelleen organisointia. Erityisluokilla erityistä tukea tarvitsevia oppilaita ei ole hyvä opettaa samassa ryhmässä eli ns. sekaryhmissä, koska opetuksesta ei välttämättä hyödy kukaan. Valitettavasti moniin kuntiin on näitä ryhmiä resurssien puutteesta jouduttu tekemään.

Jouko Skinnari
kansanedustaja
Talousvaliokunnan puheenjohtaja

Anneli Kiljunen
Kymen vaalipiiri
40

Peruskoulu on mielestäni yksi suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan peruskivistä, jonka on taattava jokaiselle lapselle ja nuorelle tasavertainen mahdollisuus oppimiseen. Peruskoulun kehittäminen ja vahvistaminen on siksi erittäin tärkeää.

Tuntikehystä on kehitettävä huomioimaan lapsen ja nuoren kokonaisvaltainen kehitys. Opetukseen on varattava riittävä rahoitus, jotta kunnissa vältytään lomautuksilta, ryhmäkokoja voidaan pienentää ja luoda kouluihin laadukkaat oppimis- ja työympäristöt.

Koulujen alueellinen eriytyminen on pysäytettävä kohdentamalla enemmän resursseja kouluihin, joissa oppimisympäristö on haasteellisempi. Erityis- ja tukiopetuksen järjestämisen on oltava kunnan tehtävä. Koulujen oppilashuollon resurssit on saatava suositusten mukaisiksi ja opintojen ohjaukseen on satsattava riittävästi.

Anneli Kiljunen
kansanedustaja

Harri Lehtonen: Peruskoulu- suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kivijalka  

Satakunta

Lähtökohtana suomalaiselle hyvinvoinnille on peruskoulujärjestelmä, joka pystyy tarjoamaan jokaiselle tasapuoliset mahdollisuudet tähdätä elämässä eteenpäin. Valitettavasti tämä ei nykypäivän Suomessa ja kovassa kuntatalouden paineessa ole enää itsestäänselvyys.

Suomalaista peruskoulutusta ei ole tarve muuttaa. Suurin ongelma ja haaste on opetuksen tason ja tehokkuuden säilyttäminen nykyisessä talouden kurimuksessa säästöineen, leikkauksineen sekä karsintoineen. Lähes vuosittain koulutoimi ympäri Suomenniemen on joutunut rajusti tinkimään tuntikehyksestä, mikä tarkoittaa oppituntien karsimista lähelle minimirajoja. Samalla on jouduttu kasvattamaan ryhmäkokoja sekä tinkimään sijaisten palkkauksesta.

Tämä asia ei vaikuta ainoastaan oppilaisiin ja opetukseen, vaan myös perusopetuksessa toimivan henkilöstön jaksamiseen. Opettajakunnan hyvinvointi ja työssäjaksaminen on asia, johon on kiinnitettävä jatkuvaa huomiota.

Paras ja ainoa todellinen tekijä, jolla perusopetuksen taso ja laatu pystytään pitämään korkealla tasolla, on satsaus perusopetuksen resursseihin. Resurssien suuntaamisella korvamerkittyinä opetuspuolelle saamme jo alkaneen perusopetuksen kivijalan osittaisen rapautumisen pysäytettyä. Perusopetukseen satsaamalla luomme edellytykset suomalaiselle hyvinvoinnille todella pitkälle tulevaisuuteen.

Eli ongelma ei siis ole perusopetuksen muutoksen tarve. Perusopetuksen rakenteet ovat kiitettävässä kunnossa, kunhan alan ammattilaisilla on tarpeeksi resursseja toteuttaa vahvaa ammattitaitoaan suomalaisen tulevaisuuden parissa.

Harri Lehtonen Euran kunta
Satakunta
Peruskoulun luokanopettaja
Euran kunta Kauttuan koulu

Tuula Petäkoski-Hult: Peruskoulu on hyvä oppimisympäristö, jossa vallitsee hyvät työolosuhteet

Pirkanmaa
186

Valtakunnallisten ja paikallisten päättäjien on varmistettava, että peruskoulussa on tulevinakin vuosina riittävät aineelliset ja henkiset resurssit laadukkaan opetuksen toteuttamiseksi. Koulu on oppilaiden ja opettajien työyhteisö. Työpaikalla tulee olla hyvä yhteistyön henki sekä opettajien että oppilaiden ja muiden työntekijöiden kesken. Tätä ei tehdä pelkästään lakeja säätämällä, vaan tarvitaan yhteistä tahtoa.

Peruskoululainsäädännössä tulee jatkossakin turvata vammaisten lasten sekä opiskelussaan tukea tarvitsevien lasten mahdollisuudet opiskella samassa koulussa, missä muutkin lapset opiskelevat. Tietotekniikan kehittyminen on mahdollistanut monen vaikeavammaisen lapsen ja nuorten opiskelun aina ammattiin saakka. Tätä mahdollisuutta tulee edistää ja tukea. Peruskoulu on osa lapsen lähipalvelua eikä koulupäivä saa muodostua liian pitkäksi eikä turvattomaksi, vaikka koulu olisikin toisen kunnan alueella. Kuntarajat ylittävää yhteistyötä tulee kehittää myös peruskoulussa, jos se on yksi keino turvata laadukkaat opiskelumahdollisuudet esim. talousvaikeuksissa olevissa kunnissa.

On harmillista, että lapset ovat eri kunnissa keskenään erilaisessa asemassa, koska kuntatalouden tilanne on vaihteleva. Isommissa kaupungeissa on käytettävissä monipuolisemmat resurssit kuin pienissä, väestökadosta kärsivissä kunnissa. Peruskoulussa olevan lapsen tulevaisuuden polkua eivät saisi rajoittaa peruskoulussa tehdyt ainevalinnat, vaan opiskeluväylien tulee olla avoimet valittaessa peruskoulun jälkeistä opiskelupaikkaa.

Terveessä ja hyvän itsetunnon omaavassa kouluyhteisössä voivat tasavertaisesti ja turvallisesti opiskella myös eri kulttuureista tulevat koululaiset.

Tuula Petäkoski-Hult (sd.)
Fil.tri, ft, erikoistutkija, Pirkanmaa

Miska Paulorinne

Opettajan työhyvinvointi


- Annetaan opettajan keskittyä olennaiseen ja luotetaan heidän ammattitaitoon.
- Tukea pitää saada muualtakin kuin kanssakärsijöiltä. Esimiehen, oman ammattiliiton, kunnan sekä vanhempien tulee olla kontaktissa niin heidän lastansa opettavien ja kasvattavien kanssa, että muodostuu luottamussuhde ja molemminpuolinen tuki. Pomo käskyttää tehtäviä oikea johtaja mahdollistaa niiden tekemisen.
- Konkreettista täydennyskoulutusta, jota tuetaan ylemmältä taholta. Minä esimerkiksi tarjosin kaupungissamme useille opettajille ja kouluille ilmaista täydennyskoulutusta ja viimeiseksi kutsuin tälle teknologiakasvatuksen kurssille 125 rehtoria. Vain kymmenen vaivautui vastaamaan ja kaksi ilmoittautui koulutukseen. Tätä muun muassa OPH:n, Oulun Yliopiston ja EU:n tukemaa koulutusta ei sitten järjestetty osanottajien puuttumisen vuoksi.

Opettajan odotetaan monesti kouluttavan itseään omatoimisesti kello yhdeksän jälkeen, kun kotiin viedyt työt on tehty tai sitten omalla ajalla viikonloppuna. Tämä ei ole oikein eikä palvele ketään. Toki budjetin tekijän se saa hymyilemään, mutta ei sen budjetin veronmaksajaa, jonka yhteiskunta ja lapset kärsivät.

Oppilaan työhyvinvointi


- Mielestäni erityisopetuksen luokka pitää olla kaikkialla missä erityisopetusta tarvitsevien määrä on enemmän kuin viisi oppilasta. On täysin epäoikeudemukaista niin muita oppilaita, opettajaa kuin erityisoppilastakin kohtaan, että tilanteesta pyritään pois palkkaamalla vaillinaisesti ohjaajia tai avustajia. Tämä ei lisää kunnioitusta tai hyväksyntää erityisopetusta tarvitsevien kohdalla.

Muistan itsekin koulustani, että erityisopetusta tarvitsevat tekivät itse päätöksensä enkä muista koskaan nähneeni siinä ongelmaa. Oppilas meni niillä tunneilla erityisopetukseen, kun se hänelle tuntui parhaalta vaihtoehdolta. Luokkaa opettavalle opettajalle se sopi aina ja vain todella harvoin oli erityisopetuksen luokka niin täynnä, että sinne ei mahtunut.

Toki avustajista on hyötyä monessa tilanteessa, kuten erityiskouluissa ja vastaavissa. Omissa kouluissani en ennen teknilliseen yliopistoon menemistä nähnyt koskaan avustajaa luokassani, mutta erityisopetuksen oven saranoita kuluttivat monet luokkamme oppilaat.

- 45min tunti on monessa oppiaineessa yksittäisenä tuntina liian lyhyt. Kannatan toki tätä lyhyttä tuntia ja ulkona vietettyä välituntia, mutta samaan opetettavaan aiheeseen pitäisi päästä monesti palaamaan seuraavan 45 minuutin aikana.

Oppilaan työhyvinvointi kärsii, kun kokoajan pitää keskittää aivojen ajattelu eri aalloille ja aiheisiin. Yritysmaailmassa on esimerkiksi tutkittu, että sähköposti ja kännykät ovat itse asiassa johtaneet monessa tapauksessa työtehokkuuden vähenemiseen jatkuvien keskeytysten vuoksi.

- Tein aikaisemmin töitä riskinuorten tiedekoulutusohjelmassa Yhdysvalloissa. Ryhmässäni ei koskaan ollut yli viittä lasta tai nuorta per opettaja/kouluttaja. Koulutuksia veti parhaimmillaan kahdeksan hengen tiimi, mutta tulokset olivat myös sen mukaisia. Motivoituneita, kadulta pelastettuja, työpaikan saavia entisiä jengiläisiä. Syrjäytymisvaarassa olevia nuoria tai köyhyydestä kärsiviä, jotka veivät innoissaan ammattibiologeja heidän tutkimuskohteisiinsa katsomaan esimerkiksi tutkittujen majavien ja piisamien kommunikaatiota ja kontaktia luonnonvesistöissä.

Näin pieni ryhmäkoko on unelma ja upea tavoite. Niin kauan, kun koulutusjärjestelmässämme siihen ei päästä niin toivottavasti moni huoltajista ymmärtää asian ja toimii lapsensa ohjaajana koulun ulkopuolella. Siinä samassa tulee meidän pitää huolta siitä ettei luokkien ryhmäkoot nouse liian suuriksi.

Yhteiskunnan hyvinvointi


- Kun opettaja voi hyvin niin tulevaisuutemme voi hyvin. Uskomme niin PISA-tutkimukseen kuin myös yhteiskuntamme rakenteeseen, mutta niin monessa kohtaa ovat monet valmiita murtamaan sen peruskiviä. Esimerkiksi opettajien ateriaedun poistaminen monilla paikkakunnilla, johtaa siihen, ettei ruokalassa enää ole aikuisia syömässä lasten kanssa tai keskustelemassa heidän kanssaan ja auttamassa hyville tavoille. Kyseeseen tulee muutkin kuin ruoan syöntiä koskevat tavat. Vai kuinka monta valtiovierailua tiedät, johon ei kuulu tärkeät ruokailut, joissa keskustellaan ja tehdään tärkeitä päätöksiä. Nyt opettajista tehdään monesti valvovia poliiseja, jotka joutuvat auktoritäärisesti valvomaan ruokailuja. Kuka kärsii? Lapsemme ja valtion vierailut.

- Meidän hyvä koulutusjärjestelmä perustuu siihen, että jokainen lapsi sosioekonomisesta taustastaan riippumatta on saanut samaa tasa-arvoista opetusta. Tämä tasapuolisuus on taannut loistavat PISA-tulokset yhdessä ansiokkaan opettajankoulutuksen ja motivoituneiden opettajien kanssa.
Järjestelmän toimivuus ja olemassaolo ei ole itsestäänselvyys. Viimeisten vuosien aikana koulujen eriasrvoistuminen on kasvanut ja tätä kehitystä tukee alueiden yleinen eriarvoistuminen. Venla Berneliuksen tutkimuksessa on havaittu, että heikompia oppimistuloksia saavutettiin alueilla, joita luonnehti korkea työttömyys, huomattava sosiaalisen asuntotuotannon määrä, aikuisväestön matala koulutustaso sekä korkea maahanmuuttajien osuus.

Toisaalta Terhi Linnasaari on omassa tutkimuksessaan havainnut, että opettajat hylkivät huono-osaisten kouluja ja opettajat ovat matalan sosioekonomisen alueen kouluissa huonommin sitoutuneita työhönsä. Samaan tulokseen on tullut Työterveyslaitoksen tutkimus.

Kari Uusikylän kirjoittaa Helsingin Sanomissa 28.10.2009, siitä mikäli koulujemme annetaan eriarvoistua niin tässä on kyse tietoisista poliittisista ratkaisuista. Tätä kehitystä estämään tulee pystyä subventoimaan erityisapua tarvitsevia kouluja ja luokkia sekä niiden opettajia.

- Tietoa saa jokapuolelta. Oppilaat osaavat usein hakea sitä nopeammin ja enemmän kuin opettaja. Vastuu ei ole tiedon saannissa vaikka perusteet tuleekin opettaa. Suurin vastuu opettajalla on vastuun itsensä opettamisessa. Opettajan tärkeimpiä tehtäviä on saada ajatukset liikkeelle, kritiikki ja mielipide syntymään pienessä mielessä. Perustelut kohdalleen ja kyseenalaistaminen paikalleen. Harkintakyky on tietoa tärkeämpää. Toki kaikki liittyy kaikkeen ja opettajille pitää antaa rauha perusteiden opettamiseen, jotta oppilaasta kasvaa yhteiskuntansa hyvinvointia parantava ja moniulotteisesti ajatteleva ihminen.
Onneksi osallistumisen ja vaikuttamisen taidot on nostettu esille uudeksi opetussuunnitelmassa painotettavaksi asiaksi ja sen kautta pyritään parantamaan kriittistä ajattelua. Vanha kansalaistaitojen oppiaine nostaa taas päätään ja syytä onkin.

- Kestävä kehitys jaksaa nostaa vieläkin päätään. Toki syytä onkin, kun tuo sana saa monen mielet negatiiviseksi niinkin positiivisen asian ollessa kyseessä.

Perusopetuksen tuntijakotyöryhmän esityksessä todetaan, että ilmaston muutos ja luontoympäristön voimakas kuluminen asettavat meille kaikkein tinkimättömimmät reunaehdot tulevaisuutta ajatellen, ja että siihen liittyvät ratkaisut ovat yhteiskuntien kehittymisen ja kestävän tulevaisuuden rakentamisen kannalta avainkysymyksiä. Koulu on avainasemassa kasvatettaessa uusia sukupolvia kestävää tulevaisuutta rakentavaan elämäntapaan.

Mikäli nämä ovat reunaehdot niin eikö tuon pitäisi olla myös yksi päälähtökohta peruskoulun kehittämiselle?

Koulut tarvitsevat tukea tähän kehittämiseen. Erinomainen koulujen tukimuoto näissä asioissa on luonto- ja ympäristökoulutoiminta. Suomessa luontokouluja on viimeaikoina lopetettu ja niitä on 25 kappaletta eli 1/4 Ruotsissa olevien määrästä ja 1/3 Tanskan vastaavien koulujen määrästä.

Oikeasti ei ole vaikeata integroida kestävää elämäntapaa kouluun ja annettavaan kasvatukseen. Se tulisikin saada osaksi jokaisen koulun arkipäivää. Tämän tulisi näkyä sekä käytännön arkitoiminnoissa että opetussisällöissä kaikissa oppiaineissa. Nämä pitäisi kirjata selkeästi myös juuri uudistettavaan peruskoulun opetussuunnitelmaan, jota kuitenkin pidetään hallinnon tasolla ainoana sitovana asiakirjana. Ympäristökasvatus on tulevaisuuden kannalta keskeinen kasvatuksen alue. Luonto- ja ympäristökoulujen tulisikin päästä vakinaisen valtionavun piiriin, kuten taiteen perusopetus tällä hetkellä on. Oppilasta kohti kustannus ei olisi suuri, mutta hyöty valtava.

Kuten viisaat intiaanit jo aikoinaan sanoivat:Me emme saaneet maata perinnöksi isiltämme vaan lainaamme sitä lapsiltamme.

− Keskeinen haaste tulevaisuuden perusopetuksen kehittämiselle on koulun ulkopuolella tapahtuvan opiskelun ja oppimisen ottaminen mukaan koulutyön resurssiksi ja rikastajaksi. Oppimisympäristö kokonaisuus tukee oppimista ja tiedon rakentamista elämyksellisyyden, yhdessä tekemisen, sosiaalisen vuorovaikutuksen ja jaetun merkityksen kautta. Keskeinen käsite on osallistuminen, joka mahdollistaa paremmin myös oppimistyyleiltään erilaisten oppilaiden tarpeisiin vastaamisen. Sen myötä lisätään opiskelumotivaatiota ja kiinnostusta oppiaineisiin. Oppilaat tulisi saada oppimaan ulos luokkahuoneesta.

Vanha sanonta kuuluu:
Kerro minulle ja minä unohdan,
Näytä minulle ja minä muistan
Osallistuta ja minä ymmärrän.

Minä sanon: Aika on rahaa, josta lapset maksavat parhaimman koron

Miska Paulorinne

DI, yrittäjä
Projektipäällikkö (Teknokas)
Luontokoulun ohjaaja (Tampereen kaupunki)
Tuotekehittäjien kouluttaja (TAKK)
www.paulorinne.fi

Pia Viitanen
190

Suomalainen peruskoulu on pääidealtaan hyvä ja tasa-arvoinen: Pisa-tutkimusten kärjessä. On pidettävä huolta siitä, että mahdollisuudet tasa-arvoiseen koulutukseen säilyvät myös jatkossa. Olennaista tässä on, että koulutukseen turvataan riittävät voimavarat. Jo nyt näkyy huolestuttavia merkkejä siitä, että koulut eriarvoistuvat. Esimerkiksi tukiopetusta ei ole ollut kaikkialla mahdollisuuksia järjestää riittävästi, ja samaan aikaan syntyy firmoja, jotka tarjoavat tukiopetusta niille, joilla on varaa maksaa.

Eriarvoistumiskehitys täytyy pysäyttää ja voimavaroja kohdentaa lisää kouluihin, joiden tilanne on erityisen haastava. Myös kouluterveydenhuollolle ja opinto-ohjaukselle on turvattava riittävät voimavarat ja ryhmäkoosta säädettävä lailla.

Kouluviihtyvyyttä on parannettava. Samoin lapsille on turvattava terveellinen ja turvallinen ympäristö oppia. Homekoulut kuntoon siis. Myös opettajien mahdollisuutta saada täydennyskoulutusta on parannettava.

Tuntijakouudistuksesta esitetyssä muodossa tulee luopua ja koko asia täytyy valmistella uudelleen, niin, että perusopetuksen yhdenvertaisuus säilyy.

Pia Viitanen
Kansanedustaja
SDP:n varapuheenjohtaja

Fredrik Almqvist: Kuuntelen oppilasta, opettajaa ja koulua
Uusimaa
369

Koulu on, perheen jälkeen, yhteiskuntamme tärkein instituutio. Ja opettaja on koulun tärkein voimavara.  Kautta aikojen ovat hyvät opettajat oivaltaneet miten tärkeää on oppilaan ja opettajan välinen vuorovaikutussuhde, sekä oppimista ajatellen että oppilaan tasapainoisen psyykkisen ja sosiaalisen kehityksen kannalta. Parhaiten tämä kasvun, oppimisen ja kypsymisen kehitystehtävä voi toteutua kun oppilas- opettajasuhteelle on riittävästi tilaa ja aikaa. Silloin on opettajalla mahdollisuus huomioida sekä oppilaan yksilöllisiä edellytyksiä että ja ikä- ja kehitysvaiheeseen liittyviä tarpeita. Useamman lapsen isänä olen voinut todeta miten erinomaisesti tehtäväänsä sitoutuneet luokanopettajat ovat työnsä tehneet.

Myös luokan ”isänä” olen voinut seurata miten hienosti suomalainen peruskoulu huolehtii niistä opettamisen ja kasvattamisen tehtävistä joita vanhemmat kollektiivisesti uskoutuvat opettajille ja koululaitoksille kun vanhemmilla ei ole mahdollisuuksia yksin välittää lapsilleen kaikkia niitä tietoja ja taitoja joita kansalainen tarvitsee tullakseen aikuisena toimeen yhteiskunnassa. Näyttää siltä, että opetussuunnitelmat antavat tähän hyvät puitteet.

Yhteiskuntamme vaurastuminen on tuonut koulullekin lisää madollisuuksia ja voimavaraoja. Mutta samanaikaisesti ovat nopeat muutokset esim. perhe- ja työelämässä, harrastuksissa ja mediamaailmassa tuoneet koulun ja opettajat uusien haasteiden äärelle, jotka näkyvät ja tuntuvat sekä levottomuutena, polarisoitumisena ja turvattomuutena. Näihin ilmiöihin olen tutustunut lasten- ja nuorisopsykiatrina sekä kliinikkona ja psykoterapeuttina että alan tutkijana.

Uusien lapsi-ikäluokkien ja koulumaailman kohtaamisessa ilmaantuu jatkuvasti ilmiöitä ja haasteita jotka ovat uusia tai painottuvat uudella tavalla. Toivon, että opettajat aktiivisesti kertovat päättäjille mitkä nämä uudet haasteet ovat ja miten niitä tulisi Teidän mielestänne ratkaista. Miten Te haluatte kehittää koulua tai pedagogiikkaa? Tarvitaanko hallinnollisia muutoksia tai mitä tulisi hienosäätää?  Päästäänkö opetusryhmien koossa tai jaoissa hyväksyttäviin ratkaisuihin? Onko Teillä kerrottavissa havaintoja tai oivalluksia joiden perustella voidaan ryhtyä ennalta ehkäiseviin toimenpiteisiin esim. lapsi- ja perhepolitiikan alueilla?  Eduskunnassa haluan voimakkaasti vaikuttaa koulutusasioihin kehittämällä lainsäädäntöä ja tekemällä talousarvioita joissa on huomioitu koulumaailmasta ja opettajilta saatu palaute ja valaistus.

Fredrik Almqvist

Lasten- ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri ja professori

Ammattikorkeakoulu Laurean hallituksen jäsen

Kaupunginvaltuutettu, Espoo, SDP

Johanna Oksman: Pro Peruskoulu
Lapin piiri
82

Peruskoulun enimmäisryhmäkoot säädetään lailla. Opetussuunnitelmat mahdollistavat joustavan oppimisen. Koulu ja koti ovat luontevassa ja vuorovaikutteisessa yhteistyössä. Lasten taustojen merkitys oppimistuloksiin vähenee tulevaisuudessa.

Koulujen oppimistuloksia kuvaavat tulokset käytetään koulujen kehittämiseen vain koulu-/kuntatasolla. Niistä ei muodosteta kansallisia tietokantoja. Koulutuksen tasa-arvon lisäämiseksi Suomessa otetaan käyttöön rahoitusmalli, jossa kouluja rahoitetaan niiden toimintaympäristön haasteellisuuden mukaisesti.

Haasteellisimmissa oloissa toimivissa kouluissa opetusryhmät ovat pienempiä, opettajien kannusteet parempia sekä opetuksen tukipalvelut runsaampia, koska koulujen rahoituksessa huomioidaan oppilaiden lähtökohdat. Samalla koulujen houkuttelevuuden parantamiseksi ja oppimisen edistämiseksi mahdollisuutta painottua erilaisiin aihealueisiin, kuten esimerkiksi kielivalikoimia sekä taito- ja taideaineita tuetaan.

Turvallinen ja viihtyisä kouluympäristö vähentää lasten ja nuorten yksinäisyyttä. Koulussa ei kiusata. Pakollisen koulutyön ohella kouluissa tarjotaan virikkeitä ja sosiaalista kanssakäymistä tuttujen aikuisten ohjaamina esimerkiksi liikunta- ja kulttuuriharrastusten muodossa.

Tulevaisuuden peruskoulussa opitaan kansalaisena olemisen perustaitoja mm. yhteiskunnallista vaikuttamista ja järjestötoimintaa.

Arja Laulainen: Peruskoulu olkoon parasta!

Satakunta 
88

Peruskoulu-uudistus mullisti suomalaisen koulutusjärjestelmän ja mahdollisti kansakuntamme koulutustason nopean nousun. Peruskoulusta tuli kaikkien koulu, jossa lapsia ei eroteltu sukupuolen, taloudellisen taustan tai asuinpaikan mukaan. Peruskoulu oli koulu, jossa kaikille haluttiin taata tasaveroiset oppimisen mahdollisuudet. Peruskoulu oli parasta!

Nykypäivänä koulun arki on sidoksissa kuntatalouteen ja peruskoulut ovat joutuneet alueellisen eriarvoistumisen tielle. Taloudelliset paineet ovat heijastuneet kouluihin tuntikehysten leikkauksina, kerhojen lopettamisena ja tukituntien karsimisena. Osassa kunnista on tämän lisäksi toteutettu opettajien lomautukset – kuntien ahdinko on rapauttanut peruskouluamme.

Meidän päättäjien on entistä paremmin turvattava peruskoulun tasa-arvoiset toimintaedellytykset. Koulutusta ei saa alistaa suhdannevaihtelujen varaan. Lapsuus ei odota nousukautta, lapsuus on nyt, ja koulun on tuettava lapsen oppimista ja kasvamista juuri oikeana herkkyyskautena. Valtiovallan on taattava kunnille tasapuoliset mahdollisuudet laadukkaan koulutuksen järjestämiseen.

Pisa-mittaukset todistivat peruskoulumme tehokkuuden: kaikkien koulu on takonut sellaisia oppimistuloksia, jotka ovat herättäneet maailmalla ihmetystä. Tuloksentekijät, peruskoulumme pätevät, opetustyöhön sitoutuneet opettajat, ovat saaneet ansaitsemaansa arvostusta vain juhlapuheissa, mutta arvostus ei ole näkynyt tilinauhassa.

Vain hyvinvoivat opettajat opettavat hyvin! Opettajien työssä jaksamista tulee tukea, opetusalan arvostusta pitää lisätä ja opettaja ammattinimike on suojattava. Laadukas opetus toteutuu sopivan kokoisissa ryhmissä ja tämän vuoksi ryhmäkoot tulee määritellä laissa. Tehdään laadukkaasta perusopetuksesta ja pätevistä opettajista suojelukohde!

Erityisoppilaiden integrointi normaaliluokkiin teettää opettajilla lisää työtä esimerkiksi tarvittavan tuen arvioinnissa ja vaatii siksi myös lisää taloudellisia resursseja. Erilaiset oppijat on pystyttävä jatkossakin ottamaan huomioon, mikä tulee muistaa ryhmiä perustettaessa. Varsinkaan käytöshäiriöisiä ei voida sijoittaa isoihin ryhmiin. Haasteelliset opetusryhmät vaativat opettajien ammattitaidon päivittämistä, ja opettajien täydennyskoulutukseen on panostettava nykyistä enemmän. Erityisopetuksen on säilyttävä tärkeänä perusopetuksen osana myös tulevaisuudessa.

Opettajana kannan luonnollisesti vastuuta lapsista ja nuorista ja haluan taata kasvatukselle ja koulutukselle parhaat edellytykset. Suomi -brändimme tulee jatkossakin rakentumaan laadukkaan koulutuksen varaan. Toimitaan vaaleissa ja myös vaalien jälkeen siten, että laadukas opetustyö ja yhteisöllinen peruskoulu mahdollistuvat. PERUSKOULU OLKOON PARASTA!

Arja Laulainen, Historian ja yhteiskuntaopin lehtori, Porin OAY:n puheenjohtaja, OAJ–valtuutettu

Lauri Ihalainen: Lisää aikaa yksilölliseen ohjaukseen ja tukeen


Koulutuksellinen tasa-arvo on kaiken koulutuspolitiikan keskiössä.  Suomalainen peruskoulu tarjoaa kaikille tasa-arvoiset mahdollisuudet oppimiseen asuinpaikasta, sukupuolesta tai kulttuurisesta ja sosioekonomisesta tausta riippumatta.

Luokanopettajat luovat työssään sitä tärkeää perustaa, jonka varaan jokainen suomalaislapsi rakentaa osaamisensa. Siksi on surullista kuulla, kuinka moni kunta etsii säästökohteita juuri perusopetuksesta. Sijaistenottokiellot, opetusryhmien suurentamiset, tuntimäärien karsimiset, tukiopetuksen leikkaukset ja jopa opettajien lomautukset ovat lyhytnäköisiä toimia, jotka nakertavat suomalaisen osaamisen olennaista ydintä, perusopetusta.


Tilastot kertovat karuja lukuja perusopetuksen jälkeisestä pudokkuudesta. Siksi opetukseen olisi satsattava entistäkin enemmän. Pisa-tulosten tai koulutuksen tuloksellisuuden ja taloudellisuuden säihkeessä ei pidä paistatella kritiikittömästi, sillä hienojen saavutusten kääntöpuolella ovat heikko kouluviihtyvyys sekä lasten ja nuorten yksilöllisen ohjauksen ja tuen puutteet.



Perusopetuksen edellytyksissä on myös huolestuttavia eroja kunnittain - lain takaama koulutuksellinen tasa-arvo ei välttämättä aina toteudu. Lisäksi tukiopetukseen ja opinto-ohjaukseen ovat tunkeutumassa yksityisyrittäjät, eikä sille tielle lähtemällä pelasteta peruskoulutusta. Päinvastoin: sillä murennetaan koulutusjärjestelmän kantavia perusrakenteita.


Pudokkuusluvut eivät lähde laskuun, jos oppilaiden ohjaukseen ja tukemiseen ei suunnata enemmän voimavaroja. Suomessa on jo maailman parhaat opettajat - heille vain olisi annettava nykyistä enemmän aikaa, jotta sitä riittäisi jokaiselle oppilaalle. Siten yksilölliset tarpeet tunnistettaisiin ja pystyttäisiin ottamaan paremmin huomioon peruskoulun alaluokilta lähtien. Vain niin luodaan motivaatiota, joka kantaa koulutuksen polulla pitkälle.


Lauri Ihalainen
Ministeri
 

Kalevi Olin:  Miten peruskoulua tulee kehittää?

Keski- Suomi

Suomalaisen peruskoulun idea on pohjimmiltaan terve. Se antaa tasapuoliset mahdollisuudet koulutulokkaille itsensä kehittämiseen ja inhimilliseen kasvuun. Tästä lähtökohdasta on vahvaa näyttöä.

Oppimisesta koulussa vastaavat ensisijaisesti ammattipätevät opettajat ja koulun käyntiin motivoituneet oppilaat, mutta myös heidän vanhempansa koulutusasenteillaan. Oppimisen henkisistä, fyysisistä (esim. terve koulu ym.) ja teknologisista edellytyksistä on jatkossakin huolehdittava. Maamme luokanopettajat, kuten opettajat yleisemminkin edustavat alallaan kansainvälistä osaamisen huippua.

Suomeen on kyetty luomaan maantieteellisesti varsin kattava peruskoulujärjestelmä. Tästä on pidettävä kiinni tulevaisuudessa.

Koulutusta uudistetaan toisinaan kohtalaisen rohkeilla asenteilla ja vaille riittävää kokeilusta hankittua tutkimus- ja kokemustietoa. Nyky-yhteiskunnassa vallalla oleva ”muutosjohtaminen” ei sellaisenaan sovellu peruskoulun uudistamiseen.

Inhimillistä kasvua ja kehitystä on edistettävä vakaalla harkinnalla ja kouluyhteisön kanssa tehtävällä yhteistyöllä. Jatkuva muutosprosessi häiritsee pitkäjänteisten koulutustavoitteiden saavuttamista. Opettajille on annettava tehtävistään suoriutumiseksi työrauha ja oppilaille luotava turvallinen oppimisympäristö.

Ikäluokkien pienennyttyä avautuu uusia mahdollisuuksia opetusryhmien koon määrittelemiseksi oppimistavoitteiden kannalta optimaalisiksi. Peruskoulua tulee kehittää oppilaan kokonaispersoonallisuus huomioon ottaen. Se merkitsee tiedollisten tavoitteiden ohella sosiaalisten ja emotionaalisten tavoitteiden ja oppisisältöjen tasapainoista korostamista oppimisprosessissa. Peruskoulun keskeiset tehtävät ovat mielestäni edelleen lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan oppiminen sekä hyvien käyttäytymistapojen sisäistäminen. Oppimisessa eteneminen edellyttää perusasioiden osaamista ja hallitsemista.

Kalevi Olin

professori

kansakoulunopettaja (osittainen pätevyys)

liikunnan ja terveystiedon opettaja (LiK, LitM) ja tutkija (LitL, M.Sc., LitT). 



Anni Kulmala: Mielipide peruskoulun kehittämisestä
Satakunta

Ehkäisevä perhetyö vaikuttaa lasten varhaisiin kasvuolosuhteisiin, mihin tarvitaan ongelmien pysäyttämiseksi lisää panoksia. Peruskoulua tulee kehittää vapauden ja tasa-arvon periaatteiden mukaan. Eriarvoisuutta sekä oppilaiden että eri koulujen välillä tulee kaventaa. Lisää resursseja niitä eniten tarvitseville.


Miten peruskoulua tulee kehittää: 


Oppilaiden oppimistuloserojen syyt on selvitettävä kouluittain ja lisää resursseja on annettava niille kouluille, missä on eniten haasteita oppimistulosten saavuttamisessa. Mitä suurempi osa oppilaista saa peruskoulussa riittävästi tukea omaan kasvuunsa sekä riittävästi tarpeellisia tietoja ja taitoja elämää varten, sitä suurempi osa nuorista osaa käyttää niitä hyväkseen jatko-opinnoissa ja työelämässä.


Ahti Ruoppila
Keski-Suomi

Suomalainen peruskoulu on osoittautunut laadukkaaksi, tuottavaksi, kestäväksi ja sosiaalisesti tasa-arvoiseksi innovaatioksi. Peruskouluamme kohtaan on paljon kansainvälistä kiinnostusta, ja onpa siitä kehittymässä myös uusi vientituotekin. On käsittämätöntä, että yhä löytyy tahoja, jotka haluavat rapauttaa toimivaa peruskouluamme. Tuntijakouudistus on valmisteltava uudelleen. Riittävät resurssit ovat välttämättömät, jotta kaikille lapsille annetaan tasavertaiset elämisen eväät koulussa. Näin saamme vähennettyä syrjäytymistä ja koko ikäluokan osaamisen hyödynnettyä. Sopivan kokoiset opetusryhmät on turvattava, vain näin oppimisen edellytykset säilyvät. Erityisopetusta on annettava kaikille sitä tarvitseville.

Oppilaiden, opettajien ja muiden koulussa työskentelevien työympäristön täytyy olla terveellinen ja turvallinen.

Näitä tavoitteita sitoudun edistämään kansanedustajana.
Ahti Ruoppila
Aluejohtaja SAK ry.
Jyväskylä

Eeva-Johanna Eloranta
Varsinais-Suomen vaalipiiristä
148

Perusopetusta ei  pitäisi nyt kovin jyrkästi muuttaa uuteen suuntaan, vaan kehittää sen hyviä puolia vahvistaen. Kaikkein tärkeintä on säilyttää ja vahvistaa koulutuksellista tasa-arvoisuutta, koska se turvaa parhaiten jokaiselle lapselle taustasta riippumatta tasa-arvoiset tulevaisuuden mahdollisuudet.

Taito- ja taideaineiden määrää voisi lisätä, koska se ruokkii lasten luovuutta kasvamaan. Myös valinnaisuutta voisi lisätä, mutta vasta 5.-6. luokilla ja yläkoulussa enemmänkin.

Tavoitteena tulee olla kaikille yhdenvertainen ja laadukas perusopetus, jossa jokainen oppija voi toimia omien oppimisedellytystensä mukaisesti.

Ehkä kaikkein tärkeintä on kuitenkin oppilaiden hyvinvointi. Tätä varten tarvitsemme lailla säädetyt, riittävän pienet opetusryhmät.

Eeva-Johanna Eloranta

Pilvi Torsti: Peruskoulu on tasa-arvoisen yhteiskunnan kivijalka jasitä pitää puolustaa

Muutamia näkemyksiä:
-Peruslähtökohta: pidän peruskoulua suomalaisen yhteiskunnan keskeisenä kivijalkana, koska tasa-arvoisen yhteiskunnan perusta on se, että kaikki käyvät samoja kouluja. Koen itse 1976 syntyneenä olevani sellaisen yhteiskunnan kasvatti. Kaikille avoin ja pakollinen koulu on eheyttävä voima, joka estää syrjäytymistä ja synnyttää keskinäistä vastuuta. Parhaimmillaan koulutus auttaa jokaista toteuttamaan tulevaisuuden odotuksia ja/tai tekemään (yhteiskunta)luokkamatkan.
-niin kauan kuin luokanopettajakoulutus houkuttelee monin verroin hakijoita kuin koulutukseen voidaan ottaa meillä on edellytykset saada pidettyä kiinni peruskoulun menestystarinasta, joka nähdäkseni nojaa
motivoituneisiin ja korkeasti koulutettuihin opettajiin. Yhteiskunnan tehtävä on varmistaa heille hyvät työolosuhteet ja suojella esimerkiksi turhalta "kehittämiseltä" ja "muutosvimmalta". Opettajat ja koulut osaavat mukauttaa toimintaansa ilman, että tuntikehyksiä yms jatkuvasti myllätään ja luodaan sitä myöten lisätyötä ja epävarmuutta.
-Sivistys itseisarvona ja myös peruskoulua määrittävänä perustavoitteena tulee palauttaa kaiken koulutuspolitiikan keskiöön.Sisvistykseen kuuluu tietoisuus ajan vaatimuksista, joihin teoreettisen tiedon ohella kuuluvat erilaiset kansalaistaidot ja sosiaalinen osaaminen
-viime vuosina yhteiskunnallista ilmapiiriä hallinnut mitattavien suoristusten ihannointi on ristiriidassa monien peruskoulun syvällisten tavoitteiden kanssa. Siksi mittaamiseen tulee suhtautua kriittisesti. Esimerkiksi peruskoulun päättökeskiarvorankingit voisi lopettaa ja kenties sen sijaan  - jos jotain mitata haluataan - kuvatakoulujen "tulosta" katsomalla lähtökeskiarvoja esim 7-luokalla ja päästötodistuskeskiarvoja 9-luokalla. Sellainen koulu on vahva, joka säilyttää tason tai jopa parantaa sitä!
-toinen ajan ilmiö eli asiakkuuden korostus toimii sekin helposti peruskoulun eetosta heikentävästi. Asiakkuuden sijaan toivoisin peruskoulut koettavaksi meidän kaikkien yhteisinä ylpeyden aiheina, joista jokainen ottaa vastuuta vanhempana, lähialueen edustajana (esim tarjoamalla kouluille yhteistyömahdollisuuksia), oppilaana, opettajana.
-pidän lähikoulun ideaa tärkeänä ja olisin valmis pohtimaan paluuta lähikouluperiaatteeseen niin, että täytyy olla erityinen perusteltu syy, jos siitä poiketaan
-hyvin konkreettinen näkemys: koulujen henkilökuntaan olisi syytä ainakin osin palauttaa siivoojat, keittäjät ja vahtimestarit. Lapset tarvitsevat koulussa muitakin pysyviä aikuisia kuin opettajia. Muun henkilökunnan arvoa ei voi mitata vain siivoussuoritteina, vaan he luovat yhteisöä, tuovat turballisuutta ja takuulla esimerkiksi vähentävät kiusaamista.

Kirjavinkki: Matias Möttölä & Pilvi Torsti: Pelastuskirja. Nyt! Käsikirja kans(s)alaisten yhteiskunnalle. Wsoy-Barrikadi 2010.

Tytti Tuppurainen
Oulu

Olemme yhä Pisa-vertailun huippumaita. Huolestuttavaa on silti se, että pitkään jatkunut peruskoulutuksen laadun parantuminen on taittunut. Ja erityisen huolestuttavaa on se, että PISA-tutkimuksen mukaan suomalaislasten lukutaito on heikentynyt.

Peruskoulua pitää puolustaa ja sitä pitää uudistaa varoen. Jo ennen koulutusvertailun julkaisua esillä oli mittava perusopetuksen tuntijakouudistus. Työryhmä esittää peruskouluun valinnaisuuden kohtuutonta lisäystä sekä uusiksi oppiaineiksi draamaa ja etiikkaa. Jarrua tarvitaan tässä.

Etiikka on arvokas ja välttämätön ajattelun aines, mutta eettistä pohdintaa tulee sisällyttää kaikkeen opetukseen läpäisyperiaatteella. Draaman keinoja voidaan niitäkin sisällyttää osaksi esimerkiksi äidinkielen opintoja.

Valinnaisuuden lisääminen on suurin riski. Esimerkiksi kielten opetuksen kohdalla on syytäkin pitää esillä laajaa tarjotinta. Mutta mikäli herkässä kasvuiässä olevat lapset ja nuoret ajetaan liian varhain liian kauaskantoisen valintojen eteen, katkoo se opintietä myöhemmässä vaiheessa liian monilta.

Suomalaisen peruskoulutuksen vahvuus on siinä, että koko ikäluokkaa saa tasavertaisen, kauttaaltaan tasokkaan koulutuksen. Tämä on ollut menestyksen salaisuus myös kansainvälisissä Pisa-vertailuissa. Perusopetus ei kaipaa enempäänsä valintoja, vaan lisää opetuksen laatua, päteviä ja motivoituneita opettajia ja koulujen erilaistumiskehityksen katkaisua. Parhaimmillaan PISA-johtopäätökset palauttavat keskustelun perusasioihin: lukutaidon heikentyminen vaatii toimenpiteitä heti.

Tytti Tuppurainen
FM

Prabhakaran Ranjithkumar: Elämänkatsomustieto.
30

Koska yhteiskuntamme on muuttumassa koko ajan monikultuurisemmaksi, erilaisten maailmankatsomusten ymmärtäminen ja hyväksyminen on entistä tärkeämpää. Peruskoulussa on oikeastaan kaksi oppiainetta, jotka valmistavat oppilaita kohtaamaan erilaisia kultuureita: uskonto ja elämänkatsomustieto. Sen takia katsomusaineita ei saa poistaa koulusta, vaan niitä on kehitettävä. Luonteva kehityssuunta on tehdä neutraalista elämänkatsomustiedosta kaikille pakollinen ja yhteinen oppiaine. Tulevaisuudessa suomessa on niin paljon eri uskontoja, että kunnilla ei ole tarpeeksi taloudellisia resursseja järjestää kaikille oman uskonnon opetusta. Niinpä  tulisi elämänkatsomustiedon järjestämistä laajantaa, jota kautta voisi saavuttaa säästöjä ja byrokraatia vähenisi.

Itse olen kasvanut ja opiskellut monikultuurisissa yhteiskunnassa Intian Keralan osavaltiossa julkisessa koulussa. Koulussa käsiteltiin eri uskontoja opetuksessa lyhyesti, ei ollut pelkää yhden uskonnon opetusta. Oman uskonnon opetuksen vastuu on ollut vanhemmilla ja omalla uskontoryhmällä. Olen iloinen. että vanhempani opettivat ymmärtämään eri uskontoja. Oman uskonnon ymmärtäminen vaati myös muiden uskontojen ja elämänkatsomusten ymmärtämistä.

Myös maahanmuutajien suomenkielen opetuksen kehittäminen on tärkeä.

Prabhakaran Ranjithkumar
Lähihoitaja (vanhustyö)

Tuula Peltonen: Suomalainen peruskoulu
55

Suomalaisen peruskoulun on edelleen täytettävä tarkoituksensa tasa-arvoisena koulutuksen ja sivistyksen tuottajana sekä taattava riittävä yhdenvertaisuus opetuksessa koko maan alueella. Kaikkien oppilaiden oikeus oppia sosiaalisista, taloudellisista ja alueellisista lähtökohdista riippumatta on toteutunut maassamme hyvin. Tämän kehityksen tulee jatkua. Meidän on myös pystyttävä kouluttamaan osaajia muuttuvia tulevaisuuden vaatimuksia varten.

Tuntijakouudistus tulee valmistella uudelleen lähtökohtina oppilaan omien oppimisedellytysten mukaisten oppimismahdollisuuksien tukeminen ja edelleen kehittäminen. Erittäin tärkeää on kuntatalouden tukeminen, jotta kouluissa olisi mahdollista muodostaa riittävän pienet opetusryhmät sekä kehittää perusopetusta. Samoin tuntimäärän lisääminen alakoulussa, taito- ja taideaineiden lisääminen sekä kielivalikoiman monipuolistaminen ovat tarpeellisia tavoitteita. Valinnaisuuden kasvattaminen ei saa tapahtua yhteisten perusopintojen vähentämisen kustannuksella.

Koulun kasvatustehtävää on eheytettävä, jotta voidaan tukea lapsen oppimista, kasvua ja kehitystä sekä kotien kasvatustehtävää. Kasvua tukevien vapaa-ajan ja harrastusmahdollisuuksien sisällyttämistä koulun arkeen on tuettava. Tähän työhön tulee kutsua mukaan harrastustoimintaa järjestävät yhteisöt ja yhdistykset. Koulun toimintamuotojen kehittämisen on tuotava oppimiseen iloa, syvyyttä ja elämyksellisyyttä.

Kansalaistaidon ja kansalaisena kasvamisen sisältöjä ja yleisimmin arjen hallinnan opetusta on lisättävä ja yhteiskuntakasvatuksen sisältöjä varhennettava. Suomalaisen koulun on tarjottava myös jatkossa jokaiselle lapselle ja nuorelle hyvä opintien alku, tarvittavat valmiudet jatko-opintoihin sekä jokapäiväisiä oppimisen ja onnistumisen elämyksiä. Tuntijakouudistuksessa on turvattava peruskoulun kehittäminen koko ikäluokalle yhteisenä, ydinsisällöltään yhtenäisenä, elinikäisen oppimisen pohjan luovana kouluna, johon eivät vaikuta oppilaiden asuinpaikasta, syntyperästä, varallisuudesta ja kotitaustasta johtuvat seikat. Oppilaiden todelliset perusvalmiudet tulee olla kaikissa peruskouluissa jatko-opintojen kannalta riittävät.

Opetuksen korkea taso pätevien opettajien avulla on turvattava. Opettajankoulutusta tulee kehittää sekä täydennyskoulutuksen resursseja lisätä. Missään nimessä opettajien kelpoisuusvaatimuksia ei tule alentaa vaan ylempi korkeakoulututkinto tulee olla opettajatutkinnon vaatimuksena. Erityistä huomiota on kiinnitettävä syrjäytymisen ehkäisemiseen huolehtimalla oppilaiden omien edellytysten mukaisesta opetuksesta. On huomioitava niin lahjakkaiden kuin oppimisvaikeuksista kärsivien opetus. Erityisopetusta tulee edelleen kehittää osana perusopetusta ja pätevien erityisopettajien riittävyys on varmistettava. Koulujen toiminta vaatii myös niiden toimintaympäristön haasteellisuuden huomioimista rahoituksessa.

Peruskoulun tulee olla kasvatuksellisesti ehyt. Ostopalvelujärjestelmää emme tarvitse opetusjärjestelmän osaksi.  Jokaisella lapsella tulee olla yhdenvertaiset mahdollisuudet kehittää omia vahvuuksiaan ja lahjakkuuttaan mahdollisimman pitkälle kannustavassa ja turvallisessa oppimisympäristössä.

Mia Hahtala: Kertooko Pisa kaiken?  
Pohjois-Savo
34

Maamme koulujärjestelmä on tullut tunnetuksi mahdollisuuksien tasa-arvon kouluna. Siitä, että peruskoulussa kaikilla on ollut mahdollisuus laadukkaaseen opetukseen varallisuudesta, asuinpaikasta tai kulttuuritaustasta riippumatta.

Peruskoulukeskustelussa viime aikoina on ollut puheenaiheena oppiaineet; niiden pakollisuus ja valinnaisuus. Valinnaisuuden lisääminen lisää yksilöllisyyden huomioimista, mutta vaikeuttaa tasa-arvon toteutumista. Pienissä kyläkouluissa ei ole mahdollisuuksia toteuttaa laajakirjoista valinnaisuuksien palettia, kun kunnilla ei yksinkertaisesti ole tähän varaa. Eriarvoistetaanko lapsia silloin asuinpaikan mukaan?

Lapsiperheiden köyhyys on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tuoreen Suomalaisten hyvinvointi 2010-raportin mukaan 1970-luvun tasolla. Huolestuttavaa. Sosioekonomiset erot ovat entisestään kasvaneet. Käykö niin, että nämä lapset joutuvat eriarvoiseen asemaan myös koulussa, kun vanhemmilla ei ole varaa kustantaa luokkaretkiä tai uusimpia harrastusvälineitä?

Peruskoulumme on pärjännyt loistavasti kansainvälisissä vertailuissa. Kuitenkin meillä on paljon lapsia ja nuoria, jotka kärsivät mielenterveys- ja päihdeongelmista ja syrjäytyvät elämän arjesta. Peruskoulussa tullaan tulevaisuudessa tarvitsemaan yhä enemmän koulukuraattorien, erityisopettajien ja opinto-ohjaajien tukea; ja vuorovaikutusta lasten, nuorten, vanhempien ja koulun henkilökunnan kesken. Heikoimmassa asemassa olevien lasten henkinen hyvinvointi ja oppimisedellytykset on turvattava riittävällä tuella, henkilökohtaistamisella ja erilaisuuden huomioimisella. Peruskoulun eräänä merkittävimmistä tavoitteista tulee olla lasten ja nuorten ohjaaminen elämään yhteiskunnassamme, täysivaltaisina, onnellisina ja pärjäävinä kansalaisina. Tulevaisuuden Pisa-mittarina voisikin olla oppimistulosten ohella oppilaiden hyvinvointi ja elämässä pärjääminen peruskoulun jälkeenkin.

Erilaisuuden hyväksymistä, yhteisöllisyyttä ja heikoimpien tukemista tarvitaan koko yhteiskunnassamme. Yksilöllisyyttä korostavaa yhteiskuntaamme pitäisi siirtää edes hivenen yhteisöllisempään suuntaan. Pala kerrallaan. Silloin pienin askelin voidaan tehdä tästä maasta parempi, toisia huomioivampi paikka lapsille ja nuorille. Tulevaisuuden rakentajille.

Mia Hahtala
Hoitotyön ja mielenterveystyön lehtori, TtM, sh
Pohjois-Savo, SDP


Tyyne Tuikka: Peruskoulua tulee kehittää seuraavasti
Oulu eteläinen

Katson , että peruskoulun tehtävät tulisi olla: valmistaa nuoria elämään, itsenäistymiseen, antaa eväitä hyvään itsetuntoon, uskaltaa olla oma itsensä eikä mennä virran mukana. Opetus tulee olla ohjaavaa opetusta, teoriaa vähemmän. Esim yrittäjiksi aikoville oma henkilökohtainen jo yrittäjänä työskentelevä henkilö. Luovat aineet pitää säilyttää vaikka vähä lisätä. Peruskoulun opettajalle taito löytää jokaisesta se hänen juttunsa.

Tyyne Tuikka  

Pilvi Torsti: Peruskoulu on tasa-arvoisen yhteiskunnan kivijalka ja sitä pitää puolustaa

Muutamia näkemyksiä:
-Peruslähtökohta: pidän peruskoulua suomalaisen yhteiskunnan keskeisenä kivijalkana, koska tasa-arvoisen yhteiskunnan perusta on se, että kaikki käyvät samoja kouluja. Koen itse 1976 syntyneenä olevani sellaisen yhteiskunnan kasvatti. Kaikille avoin ja pakollinen koulu on eheyttävä voima, joka estää syrjäytymistä ja synnyttää keskinäistä vastuuta. Parhaimmillaan koulutus auttaa jokaista toteuttamaan tulevaisuuden odotuksia ja/tai tekemään (yhteiskunta)luokkamatkan.
-niin kauan kuin luokanopettajakoulutus houkuttelee monin verroin hakijoita kuin koulutukseen voidaan ottaa meillä on edellytykset saada pidettyä kiinni peruskoulun menestystarinasta, joka nähdäkseni nojaa motivoituneisiin ja korkeasti koulutettuihin opettajiin. Yhteiskunnan tehtävä on varmistaa heille hyvät työolosuhteet ja suojella esimerkiksi turhalta "kehittämiseltä" ja "muutosvimmalta". Opettajat ja koulut osaavat mukauttaa toimintaansa ilman, että tuntikehyksiä yms jatkuvasti myllätään ja luodaan sitä myöten lisätyötä ja epävarmuutta.
-Sivistys itseisarvona ja myös peruskoulua määrittävänä perustavoitteena tulee palauttaa kaike koulutuspolitiikan keskiöön. Sivistykseen kuuluu tietoisuus ajan vaatimuksista, joihin teoreettisen tiedon ohella kuuluvat erilaiset kansalaistaidot ja sosiaalinen osaaminen
-viime vuosina yhteiskunnallista ilmapiiriä hallinnut mitattavien suoristusten ihannointi on ristiriidassa monien peruskoulun syvällisten tavoitteiden kanssa. Siksi mittaamiseen tulee suhtautua kriittisesti. Esimerkiksi peruskoulun päättökeskiarvorankingit voisi lopettaa ja kenties sen sijaan  - jos jotain mitata haluataan - kuvata koulujen "tulosta" katsomalla lähtökeskiarvoja esim 7-luokalla ja päästötodistuskeskiarvoja 9-luokalla. Sellainen koulu on vahva, joka säilyttää tason tai jopa parantaa sitä!
-toinen ajan ilmiö eli asiakkuuden korostus toimii sekin helposti peruskoulun eetosta heikentävästi. Asiakkuuden sijaan toivoisin peruskoulut koettavaksi meidän kaikkien yhteisinä ylpeyden aiheina,
joista jokainen ottaa vastuuta vanhempana, lähialueen edustajana (esim tarjoamalla kouluille yhteistyömahdollisuuksia), oppilaana, opettajana.
-pidän lähikoulun ideaa tärkeänä ja olisin valmis pohtimaan paluuta lähikouluperiaatteeseen niin, että täytyy olla erityinen perusteltu syy, jos siitä poiketaan
-hyvin konkreettinen näkemys: koulujen henkilökuntaan olisi syytä ainakin osin palauttaa siivoojat, keittäjät ja vahtimestarit. Lapset tarvitsevat koulussa muitakin pysyviä aikuisia kuin opettajia. Muun henkilökunnan arvoa ei voi mitata vain siivoussuoritteina, vaan he luovat yhteisöä, tuovat turballisuutta ja takuulla esimerkiksi
vähentävät kiusaamistakaikille oppilaille riittävästi huomiota. Opetusryhmien koot ylittävät usein opetusministeriön  antamat suositukset. Luokkien suuriin oppilasmääriin voidaan puuttua vain säätämällä
enimmäismäärästä laissa.

Kirjavinkki: Matias Möttölä & Pilvi Torsti: Pelastuskirja. Nyt!
Käsikirja kans(s)alaisten yhteiskunnalle. Wsoy-Barrikadi 2010.

Timo Kontio

Ryhmäkoot eivät saa alakouluissa kasvaa yli OAJ:n esittämän 20 oppilaan. Tämä on kirjattava lakiin. Erityisopetuksen määrärahojen riittävyys on turvattava tarvittaessa korvamerkityin kuntaosuuksin.

Nuorten ikäluokkien kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin ja vaikuttamiseen on huolestuttavan alhaista. Koulujen yhteiskuntaopin tunteja tulisi lisätä asian korjaamiseksi. Lasten ja nuorten tulisi saada riittävissä määrin tietoa erilaisista vaikuttamisen muodoista ja kanavista, mikä ei nykyisillä tuntimäärillä ole mahdollista. Myös politiikasta pitäisi pystyä puhumaan kouluissa.

Yhteiskuntakasvatusta on lisättävä peruskoulussa, mutta myös kaikilla muillakin koulutusasteilla.

Suomalaisten yleiskunto on huonontunut. Tästä kertoo mm. Elinkeinoelämän Valtuuskunnan (EVA) vuonna 2007 julkaisema raportti. Tähän on syynä perusliikunnan väheneminen sekä kouluissa että vapaa-ajalla. Raportin tekijän Petteri Laineen mukaan kunnon heikkeneminen on nopeinta miehillä mutta kunto on huonontunut huolestuttavasti myös naisilla ja lapsilla. Lisäksi saman raportin mukaan suomalaislasten ylipaino-ongelma on kirinyt viime vuosina muun Euroopan tasolle. Lisäksi suomalaislasten ja –nuorten hampaat ovat huonontuneet. Vantaan kaupungin johtava ylihammaslääkäri Jorma Suni on arvioinut, että lasten hampaiden kunto on tällä hetkellä huonompi kuin pariinkymmeneen vuoteen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan yksi suurimmista haasteista on lisääntynyt välipala- ja napostelutyyppinen syöminen, joka lisää merkittävästi kariesriskin syntymistä. Kunnosta ja terveydestä huolehtimisen tulee alkaa jo varhain lapsuudessa. Nykyään useassa koulussa on karkki- ja juoma-automaatteja. Niiden valikoima pohjautuu hyvin usein vain makeis- ja virvoitusjuomatuotteisiin.

Oppilaskuntien kanssa on varmistettava, että kaikki tarjolla olevat välipalat ja juomat ovat terveellisiä. Tämä ei saa olla rahakysymys – usein oppilaskunnat pitävät limuautomaatteja yllä vain siksi, että saisivat toiminnalleen resursseja. Vastuullista olisi hankkia toimintavarat muualta kuin kansanterveydestä. Tästä syystä myös oppilaskuntien toimintaan on panostettava kouluissa.

Timo Kontio

Johanna Oksman: Perusopetuksen laatua on parannettava.
Lapin piiri


Suomen peruskoululaiset ovat menestyneet hyvin pisa-tutkimuksissa. Hyviin tuloksiin pitää edelleenkin pyrkiä. Tuloksissa ilmeneviin oppimistulosten heikentymisiin pitää etsiä ratkaisuja nykyistä järjestelmää kehittämällä.

Suomalaisen peruskoulun perusperiaate pitää olla tasa-arvo. Kaikilla lapsilla ja nuorilla asuinpaikasta riippumatta tulee olla tasa-arvoiset mahdollisuudet peruskoulun jälkeisiin jatko-opintoihin. Peruskoulun tietoja on voitava tarvittaessa kerrata esim. 10-luokan tai muun vastaavanlaisen järjestelmän kautta, jotta jatko-opintopaikka löytyy.

Turvallisessa ja viihtyisässä koulussa viihtyvät sekä oppilaat että opettajat. Koulussa opitaan myös sosiaalisia taitoja, yhteisöllisyyttä ja osallisuutta. Ryhmäkoot on pidettävä kurissa ja Oppilashuollon on oltava toimiva.

Jos tai kun peruskoulua tai tuntijakoa uudistetaan, maltti on valttia. Asiantuntijoita on kuultava laajasti, jotta karikoilta vältyttäisiin. Muutosten vaikutuksia tulee arvioida huolellisesti etukäteen. Peruskoulua ei saa muuttaa siihen suuntaan, että eriarvoisuus ja mahdollisuuksien menettämisen todennäköisyys lisääntyisivät.

Kaikkien kuntien mahdollisuuksista tuottaa lapsilleen ja nuorilleen hyvä jatko-opintoihin tähtäävä perusopetus on pidettävä huolta.

Johanna Oksman