Kokoomus

Tälle sivulla on Kokoomuksen  ProPeruskouluehdokkaiden esseitä saapumisjärjestyksessä.
info(at)kokoomus.fi
www.kokoomus.fi

Satu Telemäki: Päättäjät, haloo!

Miten päättäjät ja päätöksenteko saataisiin lapsi- ja koulumyönteisimmiksi? Siinä on tuhannen taalan kysymys, jonka vastaus on kuitenkin aika yksinkertainen – Äänestetään koulualan ammattilaisia päättäviin elimiin! Me kasvatusalan ammattilaiset muistamme, että lapsi on tärkein. Lapsissa on tulevaisuutemme. Lapset ovat tulevaisuuden päättäjiä ja niitä, jotka pitävät meistä aikanaan huolta….toivottavasti.

Otetaanpa esimerkki kunnista: Suomi autioituu. Taksit ja linja-autot kulkevat edestakaisin, kun lähikoulut on lopetettu. Koulumatkat ovat joissain tapauksissa pidempiä kuin laki sallii. Juhlapuheissa kaikki on hyvin, mutta sitten tulee käytäntö! Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon jossakin päin Suomea sijainnut 30 – 50 oppilaan koulun lakkauttaminen on todella säästänyt. Ja sitten se viimeinen totuus: kun koulun valot lopullisesti sammutetaan, ne eivät yleensä syty uudelleen. Kylän sydän lakkaa sykkimästä. Usein päättäjille annetaan kaksi vaihtoehtoa. On säästettävä seinistä tai tuntikehyksestä ja valinta kohdistuu useimmiten seiniin. Päättäjien olisi kuitenkin oltava viisaampia ja pitäisi esittää vielä kolmaskin vaihtoehto. Jokaisesta kunnasta, valtion rahakirstusta puhumattakaan, löytyy useita kymmenien, jopa satojen tuhansien eurojen rahareikiä, kun niitä vain osaa etsiä.

Totta kai on helppo ymmärtää, että ikäluokkien pienentyminen ja asutuksen painottumisen muuttuminen aiheuttavat muutoksia, mutta mikään ei estä suunnittelemasta tarpeeksi pitkälle. Ennusteet ovat melko hyvin saatavilla ja jokaisen kylän tai kaupunginosan tiedossa on juuri se, millaista kasvu tulee olemaan tulevaisuudessa. - Meillä on vain paha tapa olla myöhässä ja väärässä vähän joka asiassa, olipa kyse sitten uusien tai laajennettavien koulujen koosta tai homekorjauksista. Samaa ”jälkijunatautia” esiintyy myös ennaltaehkäisevien toimenpiteiden käyttöönotossa ja siksi kunnissa maksetaan valtavat euromäärät jatkuvasti kohonneita lastensuojelukustannuksia.

Lähes kaikki koulutusta sivuavat päätökset vaikuttavat lasten tulevaisuuteen. Pahimmillaan huonot päätökset johtavat syrjäytymiseen. Ja kun katsotaan raskaan totuuden toista päätä silmiin, huomataan, että esimerkiksi hoitojakso lasten neurologisella osastolla maksaa kunnalle yli 100 000 euroa! Kannattaisi siis miettiä missä säästetään.

Kun valtio on osoittanut ja osoittaa ensi vuonnakin suuren summan ryhmäkokojen pienentämiseen, kunnat eivät välttämättä käytä rahaa siihen tarkoitukseen. Kuntaministeri Tölli puuttuikin juuri tähän asiaan hiljattain erään koulun vihkiäistilaisuudessa ja pahoitteli kuntien käytäntöä. Kunnat säästävät tuntikehyksessä ja pakottavat siten suurentamaan ryhmäkokoja, ja toisaalta asiaa korjataan valtion opetusryhmien pienentämiseen tarkoitetulla hankerahoituksella. – Eikö olisi järkevämpää laittaa perusrahoitus kuntoon luopumalla hankerahoista eikä hölmöläisten tavoin jatkettaisi peittoa leikkaamalla sitä toisesta päästä lisää?

Eräänä mielenkiintoisena asiana kouluväki voi todeta vielä sen, että kaikki kunnat eivät vieläkään ole ymmärtäneet yhdistää päivähoitoa sivistystoimeen, kuten muissa EU-maissa on jo tehty. Tästä muutoksesta olisi saatavissa lukuisia hyötyjä. Päivähoito ei ole enää sosiaalipalvelua, vaan laadukasta ja suunnitelmallista varhaiskasvatusta. Kasvatusalan ammattilaisille asia on melko selvä. Miten saisimme loputkin päättäjät mukaan ymmärryksen tielle?

Ja lopuksi en malta olla mainitsematta lomautuksia, jotka ovat levinneet kulkutaudin tavoin läpi Suomen. Valitettavasti kaikkien kuntapäättäjien ymmärrys ei riitä lomautuksista aiheutuvien seurausten näkemiseen. Pitäisikö ongelma tästä syystä ratkaista kenties valtion taholta? Olemme koulutuksen kärkimaa Pisa-tutkimusten mukaan. Kysymys kuuluu, että kuinka kauan jos nykymeno jatkuu?

Satu Telemäki
KK, KM, rehtori
1. varakansanedustaja

Annika Kokko: Perusopetuksessa huomioitava sekä oppilaat että opettajat
Uusimaa

Viime aikoina on ollut paljon puhetta perusopetuksen yleisten tavoitteiden ja tuntijaon uudistuksesta.  Valmistelevan työryhmän esitystä lukiessani nousi kaksi asiaa päällimmäisenä esille. Uudistus pyrkii ennakoimaan tulevaisuudessa tarvittavia oppilaiden valmiuksia ja kaiken kaikkiaan esitykset on tehty oppilaslähtökohtaisesti. Ottamatta kantaa tehtyihin esityksiin totean, että on hyvä, että perusopetus pyrkii etukäteen miettimään niitä muutoksia ja tarpeita, joita opetuksellisin keinoin voidaan huomioida ja parantaa.

Vaikka opetuksen keskiössä tuleekin olla oppilas, niin opettajia ei saisi unohtaa tässä keskustelussa. Kaikki uudistuksessa esitetyt toimenpiteet koskettavat joko suoraan tai välillisesti opettajien työtä.  Siksi on vähintään yhtä tärkeää, että kun uudistusta toimeenpannaan, niin opettajien työhön vaikuttavat tekijät kartoitetaan ja huomioidaan. Opettajien työolosuhteiden säilyttäminen sellaisina, että työssä viihtyminen ja jaksaminen ovat hyvää, on kaikkien etu. Huolena ei voi pelkästään olla oppilaiden koulussa viihtyminen, vaan sekä opettajien että oppilaiden viihtyisyys ja jaksaminen.

Asetettujen tavoitteiden mukaisen opetuksen järjestäminen edellyttää opettajien mahdollisuutta ja jopa velvollisuutta kouluttautua uusiin haasteisiin. Tämä tulee huomioida koulutusmäärärahoissa ja mahdollisuutena saada koulutusta.  Samoin uudistukset tulee huomioida opettajankoulutuksessa. Pelkät uudet tutkintovaatimukset eivät riitä tavoitteiden kokonaisvaltaiseen toteutumiseen.

Yleisten tavoitteiden sekä tuntijaon uudistus asettaa myös kunnat paineeseen. Talouden taantuma ja sen aiheuttamat kuntien säästötoimenpiteet eivät jätä sivistys- ja opetuspuolta osattomaksi näistä talkoista. Tuntimäärien nosto sekä muut esitetyt toimenpiteet edellyttävät lisäresurssointia opetukseen. Tämä lienee monissa kunnissa epärealistista. Siksi on tärkeää, että huolehditaan siitä, että tehtävät toimenpiteet eivät ole opettajien ”selkänahasta”.

Opettajan ammatti on tällä hetkellä vielä arvostettu sekä haluttu. Jotta se säilyisi edelleen sellaisena, on opettajien työssä jaksamiseen kiinnitettävä huomiota nykyistä enemmän.  Puhutaan työrauhan ja oppimisympäristön turvallisuudesta, mutta ei opetusympäristön turvallisuudesta.

Kaiken kaikkiaan pelkät puheet eivät riitä vaan tarvitaan konkreettisia esityksiä ja toimenpiteitä sekä oppilaiden että opettajien työskentelyn parantamiseksi. Sellaisia ovat mm. luokkakokojen pitäminen kohtuullisina, jako- ja tukituntien riittävä määrä sekä riittävät erityisopetuksen voimavarat. Painopisteen tulee olla ennakoivassa toiminnassa syrjäytymisen ehkäisemiseksi, mutta jos ja kun on tarvetta erityistukeen, on sitä myös annettava. Nopea ja varhainen reagointi parhaimmillaan estää mahdolliset tulevaisuuden kalliit laskut syrjäytyneistä nuorista. Perusopetus on koulutuksen kivijalka ja sen ei saa antaa rappeutua.

Annika Kokko, Km
Uusimaa

Tarja Myllärinen: Peruskoulu luo perustan
Kymen vaalipiiri
95

Haluan kehittää peruskoulua niin, että siellä kasvatetaan, opetetaan sekä luodaan lapsille ja vanhemmille uskoa siihen, että omilla teoilla voi vaikuttaa omaan hyvinvointiin ja omaan tulevaisuuteen.

Luottamustoimeni kotikunnan sivistyslautakunnassa sekä ammatillisen koulutuksen kuntayhtymässä ovat tuoneet realismia resurssien suhteen. Työkokemukseni kunnallisessa sosiaalityössä, toisen asteen sekä ammattikorkeakoulun lehtorina sekä viimeiset vuodet sosiaalialan osaamiskeskuksen johtajana ja sosiaalipalvelujen kehittäjänä ovat tuoneet varmuuden siitä, että lapsi, nuori ja hänen perheensä muodostavat kokonaisuuden. Lapsi ja nuori tuo aina luokkaan koko nykyisen ja menneen elämänsä iloineen ja murheineen. Kolmatta vuotta luokanopettajaksi opiskelevan tyttäreni kanssa taas on lukemattomat kerrat pohdittu opetussuunnitelman ja opettajankoulutuksen kehittämistarpeita.

Osaava, taitava ja innostava opettaja voi sytyttää halun oppia. Hyvät oppimistulokset  ja halu ponnistella eteenpäin vaativat kuitenkin myös sen, että lapsella on huolehtiva koti ja hän tuntee elämänsä turvalliseksi.
Näistä lähtökohdista linjaan tavoitteitani peruskoulun kehittämiseksi:

- Peruskoulun pitää varmistaa kaikille vahvat perustaidot lukemisessa, kirjoittamisessa, laskemisessa ja englannin kielessä.
- Tavoitteena pitää olla myös terveelliset elämäntavat ja hyvät, toisia kunnioittavat käytöstavat.
- Tuntijakouudistuksessa pitää lisätä valinnan mahdollisuuksia ilman, että se johtaa luokkayhteisöjen ja koulun turvallisuuden  ja yhteisöllisyyden pirstoutumiseen.
- Valtion ja kuntien pitää turvata riittävän pienet opetusryhmät, moniammatillinen, opettajan työtä tukevat oppilashuollon palvelut sekä opettajan työn muu tuki.
- Perheiden kasvatusvastuuta pitää korostaa ja antaa sen tukemiseen apua luontevana osana perheiden kanssa työskentelevien omaa työtä. Koko koulu ja koko kylä kasvattaa.
- Opettajankoulutukseen pitää saada lisää ryhmän hallintaan sekä koulun ja kodin yhteistyöhön liittyvää tietoa ja harjoittelua.
- Lapsista pitää pitää yhä parempaa huolta. Yhtään lasta ja nuorta ei saa päästää syrjäytymään nyt, kun väestö vanhenee ja lasten suhteellinen osuus pienenee. Ihan jokaista tarvitaan.

- Peruskoulua pitää kehittää tiedon, taidon, tahdon ja tulevaisuudenuskon tyyssijaksi!

Tarja Myllärinen
Lappeenranta

Tiina Viitanen

Uusimaa 106

Perusopetuksen tuntijakouudistuksesta päätettäessä tulisi ottaa vakavasti alan asiantuntijoiden tieto siitä, miten oppiminen tapahtuu eri ikäkausina. Esitetty oppiainerajat ylittävä eheyttävä opetus, valinnaisuuden lisääminen ja kielenopetuksen varhentaminen eivät ole linjassa tutkimustiedon kanssa. 

Vieraiden kielten opetuksen varhentamisesta perustellaan käsityksellä, että mitä nuorempi lapsi on, sitä paremmin hän oppii vieraita kieliä. Tämä koskee kuitenkin vain luonnollisella tavalla opittavaa kielen oppimista. Kun lapsi voi kommunikoida jatkuvasti ja päivittäin luonnollisissa kielenkäyttötilanteissa vieraalla kielellä, oppiminen on tehokasta varhaislapsuudessa. Peruskoulun oppitunteja ei voida verrata näihin luonnollisiin kielenkäyttötilanteisiin. Jos lapsella on mahdollisuus opiskella yksi viikkotunti vierasta kieltä, hän ei tule oppimaan kyseistä kieltä ilman poikkeuksellista omaa harjoittelua oppituntien ulkopuolella. Kokemuksesta tiedän, että mikäli peruskoulun toisella luokalla kielen opetus tuhlataan ”jump-jump -tyyppiseen” leikkimiseen, se on hukkaan heitetty opetusresurssi ja kustannus kunnalle, varsinkin kun tunti vähennetään myöhemmästä tuntimäärästä.

Esitys oppiainerajat ylittävästä opetuksesta tuntuu käsittämättömältä. Tutkimustieto lapsen ja nuoren aivojen kehityksestä todistaa, ettei lapsella ole vielä fyysistä kykyä laajojen kokonaisuuksien käsittämiseen tai syvällisten syy-seuraussuhteiden ymmärtämiseen. Tämä taito kehittyy yllättävän myöhään aivojen kehityksessä, vasta noin parinkymmenen vuoden korvilla. Lapset eivät kerta kaikkiaan ole pieniä aikuisia! 

Uskomme naivisti siihen, että lapset ja nuoret valitsevat juuri niitä aineita, joita yhteiskunta heiltä odottaa. Käytännön todellisuus on paljon raadollisempi. Valintoja tehdään tässä iässä suurelta osin sillä perusteella, mitä kaverit valitsevat, missä aineessa on mukaansa tempaava opettaja tai missä aineessa pääsee helpoimmalla. Meillä purettiin taannoin mm. pakollisen, lyhyen kielen valinta lukion lyhyen matematiikan opiskelijoilta. Tämän jälkeen vapaaehtoisten kielten valinta romahti. Valintoja tehtiin niin vähän, että koulutuksen järjestäjät totesivat, etteivät ne voi tarjota opetusta alle 10 opiskelijan ryhmille. Ihminen on luonnostaan mukavuudenhaluinen. Kuinka moni meistä viitsisi ponnistella, jos helpommallakin pääsee?

On fysiologinen tosiasia, että aivot kehittyvät vain kovalla ponnistelulla ja niiden monipuolisella kuormittamisella. Älyllisen ponnistelun rinnalle on liitettävä runsaasti pitkäjänteisyyttä tukevaa motorista ja luovaa toimintaa, jotta monipuoliset yhteydet syntyvät aivoissa. Meidän olisi mielestäni koulutusuudistuksia tehtäessä uskottava enemmän ihmiseen, kuin koneiden monipuolisuuteen ja hienouteen! 

Lapsi ja nuori tarvitsee selkeitä rajoja elämässään ja käytökselleen. Ne auttavat hahmottamaan ja käsittelemään joskus hyvinkin kaoottiselta tuntuvaa maailmaa. Kouluissa pitäisi sopia yhteisesti, että lopetetaan kiroilu, ulkovaatteiden käyttö sisätiloissa ja että muita kohdellaan kunnioittavasti.  Nämä ehkä vanhanaikaisiltakin tuntuvat elämän perusasiat ovat kuitenkin edelleen keskeisimpiä asioita ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Levoton ja usein jopa holtiton käytös on pois itse sisältöjen opetuksesta. Kärjistäen voisi sanoa, että kouluissa tarvitaan "kurinpalautus" siten, että oppilailta edellytetään samoja hyviä käytöstapoja, joita myös työelämässä vaaditaan. Opettajille pitää taata työrauha ja mahdollisuus kehittää opetusta käytännön tarpeista käsin.

Tiina Viitanen
FM, rehtori, Suomen Ammatilliset Rehtorit ry sihteeri.

Raija Vahasalo: Peruskoulun vahvuudet Suomen vahvuuksia!
Uusimaa
105

Meillä on maailman parhaat opettajat ja sitä kautta maailman paras peruskoulu. Se ei kuitenkaan pysy sellaisena ilman jatkuvaa kehittämistä ja vahvistamista.  Jokaisen oppilaan tulee saada kasvaa täyteen mittaansa.  Se edellyttää, että otetaan riittävästi huomioon eri lahjakkuudet.  Opettajille pitää olla mahdollisuudet toimia tilanteiden ja harkintansa mukaan. Myös uudet perusopetuksen laatukriteerit on jalkautettava kuntiin ja tehostettava niiden käyttöä.

Perusopetus huutaa lisää rahaa ryhmäkokojen pienentämiseen, opettajien täydennyskoulutukseen, erityisopetukseen, materiaalien ajantasaistamiseen ja tvt-valmiuksiin.  Ikäluokkien pienenemisestä koituvat säästöt tulee jatkossakin ohjata takaisin perusopetukseen. Tulevaisuudesta ei tingitä, eli POP-ohjelmaa tulee jatkaa.  Hankerahoitus on osoittautunut toistaiseksi ainoaksi keinoksi saada rahat kohdistumaan kunnissa oikeaan osoitteeseen.  Sen lisäksi valtionosuuksia tulee kasvattaa, mutta myös lainsäädäntöä tiukentaa, kuten on tehty sosiaali- ja terveyspuolella.  Muuten raha ei välttämättä ohjaudu opetuksen hyväksi.

Tällä kaudella mm. koulujen perinteinen kerhotoiminta on nyt elvytetty.  Siitä on hyviä kokemuksia. Sen jatko tulee turvata, jotta jokaisella oppilaalla olisi vähintään yksi harrastus.  Kerhotoiminta on myös tukemassa oppimista.

Luonani eduskunnassa on käynyt vieraina parlamentaarikkoja ja opetusalan ihmisiä kaikkialta maailmasta. Kuvatessani meidän järjestelmäämme muille ja vastatessani kysymyksiin, samalla itsellekin on kirkastunut omat vahvuutemme, esimerkiksi korkeatasoinen opettajakoulutus, monipuolinen erityisopetus ja välittäminen.  Näistä vahvuuksista pidämme kiinni tulevaisuudessakin, ne ovat Suomen vahvuuksia!

Se, miten laadukas perusopetus on, määrää, mitä voi opettaa myöhemmin toisella asteella ja korkeakouluissa.  Henry Ford on sanonut, että tulevaisuutta ei tehdä tehdassaleissa tai laboratorioissa, vaan luokkahuoneissa.  Se pitää edelleen paikkansa.

Raija Vahasalo
KM, luokanopettaja, rehtori
Kansanedustaja
Eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja
Uusimaa


Pasi Pitkänen: Kouluviihtyvyyttä lisää ja oppilaiden vahvuudet esiin harrastetuntien avulla 

Kouluviihtyvyyttä lisää ja oppilaiden vahvuudet esiin harrastetuntien avulla

Peruskoulutuksemme on menestynyt viime vuosina erinomaisesti kansainvälisessä vertailuissa. Hyvästä menestyksestä ja tuottavista oppimistuloksista huolimatta työrauhaongelmat vaikeuttavat jatkuvasti opettajien ja oppilaiden työskentelyä. Työrauhan puuttuminen ja oppilaiden käyttäytyminen viestivät osaltaan siitä, että oppilaat eivät hyvistä tuloksista huolimatta viihdy riittävän hyvin kouluissa. Perusteet ja rakenne näyttäisivät kuitenkin olevan koululaitoksessamme kunnossa opettajien kyetessä kuntien säästötoimien heikentämissä olosuhteissa ja työrauhan puuttumisen keskelläkin tekemään tuloksia, joista voimme kansakuntana olla ylpeitä.

Poliittiset päättäjät ovat viimeaikoina vääntäneet tuntijakouudistuksesta ja opettajat ovat jännityksellä seuranneet, meneekö työryhmän esitys läpi tällä hallituskaudella. Uskon, että meillä olisi mahdollisuus saavuttaa työryhmän tavoitteet lisäämällä laadukkaita oppimistuloksia tuottaneen nykyisen tuntijaon rinnalle harrastetunnit, joista on hyviä kokemuksia muun muassa Yhdysvalloista. Nykyisen tuntijaon säilyttäminen ja harrastetuntien lisääminen varmistaisivat jatkossakin yhdenvertaiset oppimismahdollisuudet, koulutuksellisen tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden sekä peruskoulumme eheyden. Tätä kautta voisimme jatkossakin turvata valtakunnallisesti yhtenäisen perusopetuksen toteutumisen ja samalla kehittää peruskouluamme muuttuvassa ajassa.

Tuntijakotyöryhmän esittämä valinnaisuuden lisääminen olisi mahdollista toteuttaa alakoulun puolella ottamalla nykyisen tuntijaon rinnalle kahdesta kolmeen kaikille kuuluvaa harrastetuntia. Oppilaat saisivat yhdessä vanhempiensa kanssa valita itselleen lisäaineita kuten draamaa ja kieliä sekä syventää opetussuunnitelman sisältöjä taito- ja taideaineissa. Varsinkin pienemmillä paikkakunnilla tämä helpottaisi taito- ja taideaineiden opettajien tilannetta opetustuntimäärien noustessa. Harrastetunnit olisivat omiaan avaamaan harrastustoimintaan erikoistuneille seuroille ja yhdistyksille mahdollisuuden osallistua opetukseen esittelemällä toimintaansa. Tuntien avulla voisimme välttää oppilaiden syrjäytymistä ja saada heitä mukaan hyvien harrastusten pariin. Kyseinen käytäntö auttaisi oppilaita löytämään vahvuuksiaan ja lisäisi tärkeitä onnistumisen kokemuksia.  Koettu pätevyys ja mielekkäät sisällöt sitouttaisivat oppilaita paremmin koulutyöhön sekä lisäisivät työrauhaa ja kouluviihtyvyyttä.

Harrastetuntimallin voisi ottaa käyttöön heti esikoulusta alkaen. Rahoitus hoituisi pääosin iltapäivätoimintaan sekä kerhotoimintaan kohdennetuilla varoilla. Valinnaisuuteen kasvattaminen ja useampiin eri harrasteaineisiin tutustuminen peruskoulun alusta lähtien helpottaisi oppilaita tekemään yläkoulun puolella ja jatko-opinnoissa mielekkäitä ainevalintoja.

Pasi Pitkänen
Luokanopettaja
Eduskuntavaaliehdokas (Kok.)
Pohjois-Savo, Kaavi
www.pitkasenpasi.fi

Pia Pakarinen: Peruskoulun kehittämisessä pitää nähdä pidemmälle
Helsinki 
80

Lapset, jotka aloittavat koulupolkunsa syksyllä 2011, tulevat työelämään 2020- ja 2030 -lukujen taitteessa ja poistuvat työelämästä 2070-luvulla. Mitä taitoja he tarvitsevat elämässään? Missä ammateissa he elämänsä aikana toimivat? Maailma muuttuu niin hurjaa vauhtia, että kukaan ei pysty antamaan ennustamaan tarkasti. Olennainen kysymys on: millä taidoilla elämässä pärjää? Täsmätiedon sijasta koulusta pitäisi saada valmiudet hakea tietoa, oppia oppimaan, suodattamaan ja analysoimaan tietoa kriittisesti.

Taloudellisen taantumankin aikana pitää muistaa, että panostus opetukseen on sijoitus, joka tuottaa. Opetustoimessa on onnistuttu, kun lapsi ja nuori pääsee ehjin nahoin, osaavana ja onnellisena koulutusputken läpi jatko-opintoihin ja sen jälkeen töihin. Päätöksenteossa on pidettävä huolta siitä, että kouluille annetaan riittävät resurssit pitää kaikki oppilaat ja opiskelijat putkessa mukana ja puuttua tilanteeseen, jos joku uhkaa tippua kyydistä. Suomen Pisa-menestys perustuu olennaisilta osin siihen, että kaikkiin oppilaisiin panostetaan. Se valtti täytyy jatkossakin säilyttää.

Nivelvaiheisiin päiväkodista kouluun ja peruskoulusta toisen asteen opintoihin pitää kiinnittää entistä enemmän huomiota. Kaikille peruskoulun päättäville on saatava jatko-opiskelupaikka toiseen asteen opintoihin. Joskus tämä edellyttää sitä, että peruskoulussa saatuja tietoja ja taitoja ensin vahvistetaan, jotta opiskelu toisen asteen opinnoissa pääsee kitkattomasti alkuun. Tärkeintä on, että jokaiselle löydetään sopiva jatkopaikka.

Sopivan kokoinen peruskoulu on mielestäni sellainen, jossa henkilöstön on mahdollista tuntea kaikki oppilaat nimeltä mutta jossa työyhteisö on riittävän suuri, jotta idearikas opetuksen kehittäjä löytää hengenheimolaisia. Sopiva luokkakoko on sellainen, että opettajalla on mahdollisuus ottaa oppilaansa yksilöinä huomioon.

Pia Pakarinen
yrittäjä, juristi
Helsingin kaupunginvaltuutettu, opetuslautakunnan pj
www. piapakarinen.net

Marika Niemi: Oppimisen iloa ja tilaa luovuudelle!
Uusimaa 

Fokus on pidettävä perustehtävässämme eli laadukkaan ja monipuolisen opetuksen takaamisessa. Tästä tavoitteesta tulee pitää kiinni koska:
* Meidän aikuisina tulee huolehtia lasten ja nuorten hyvinvoinnista. Hyvinvoivat ja osaavat lapset tuovat myös uskoa tulevaisuuteen.
* Koulu ja opetus luovat vakautta silloinkin, kun ympärillä olevassa maailmassa eletään epävarmuudessa.
* Väestön ikärakenne muuttuu lähivuosina radikaalisti. Elinvoimaisuus ja kilpailukyky edellyttävät osaavaa työvoimaa.

Historia on osoittanut, että sisulla ja sivistyksellä on maamme aina nousut vaikeistakin ajoista. Laadukas perusopetus on menestystekijä niin yksilön kuin yhteiskunnan kannalta – siihen kannattaa panostaa.

Oppimisen iloa ja tilaa luovuudelle! (lisätty 16.12.2012)

Suomi on kerta toisensa jälkeen paistatellut PISA-tutkimusten kärjessä. Olemme olleet koulutuksen kärkimaa, jonka tieto-taitoa seurataan ympäri maailman. Vaikka tällä kertaa kärki sijoittui Aasiaan, ei ole syytä olla huolissaan. Yhteensä 65 maan joukossa sijoituksemme on erinomainen. Hyvästä sijoituksesta huolimatta, koulutusta on jatkuvasti kehitettävä, mutta ei PISA-tutkimusta varten vaan oppijaa varten. Tärkeää on saavuttaa hyvät tieto-taidot, mutta vielä tärkeämpää on että oppija on motivoitunut oppimaan uutta ja kehittämään osaamistaan. Oppimisen iloa ja luovuutta on vaikea mitata OECD-maiden kesken, mutta Suomen tulevaisuuden menestyksen kannalta niillä on merkitystä enemmän kuin arvaammekaan.

Mielestäni yksi koulun suurista haasteista on, että luovuutta on vaikea ja jopa mahdotonta opettaa. Kuitenkin hyviä olosuhteita luovuudelle on mahdollista tarjota. Toisaalta luovia ihmisiä ei tunnisteta, jolloin heidän vahvuuksiensa käyttöönottoa on vaikea tukea.

Erilaisuus on voimaa. Menestyvissä kansainvälisissä suuryrityksissä ymmärretään että heterogeeniset asiantuntijaryhmät tuottavat parhaat ideat markkinoille. Kouluissakaan ei tule tasapäistää, vaikka tasalaatuiset perustiedot, -taidot ja -valmiudet tuleekin tarjota jokaiselle lapselle. Toimintaympäristö muuttuu ja koulun tulee pysyä mukana muutoksessa, olla mielellään edelläkävijä.

Kunnat ovat vastuussa koulujen toiminnasta ja kehittämisestä. Espoon varhaiskasvatus- ja opetuslautakunnan puheenjohtajana tiedän millaista on painia kuntatalouden säästöpaineita vastaan. Loppujen lopuksi on kuitenkin kysymys priorisoinnista – mikä on tärkeää ja mihin kannattaa panostaa. Laadukas ja monipuolinen opetus on kannattava investointi, jolla saavutetaan korkea tuotto.

Rahalla ei ratkaista kaikkea. Meillä on hienot koulutilat, tietotekniset apuvälineet ja korkean ammatillisen osaamisen omaavat opettajat, mutta synnytetäänkö niillä oppilaan sisäinen motivaatio? Motivaatio itsensä kehittämiseen ja uuden oppimiseen kumpuaa persoonan piirteistä, opituista malleista ja oikeanlaisesta kannustuksesta. Yhä tärkeämpää on keskittyä pedagogiikan kehittämiseen ja hyväksyä se, että me emme opi samalla tavalla.

Marika Niemi
Opettaja, KTM
Espoon suomenkielisen varhaiskasvatus- ja opetuslautakunnan pj.
Eduskuntavaaliehdokas, Uusimaa

Martti Turunen: Mikä on polttavin huolenaiheeni koulutuksen tai varhaiskasvatuksen alalla?
Oulun vaalipiiri
147

Nykyisen hallituksen ”Perusopetus paremmaksi”-hankkeesta huolimatta kasvatuksen ja koulutuksen resursointi on yksi polttavimmista huolenaiheistamme edelleen maassamme. Koulutuksen järjestäjien, kuntien resurssit ovat huolestuttavasti pienentyneet suhteellisesti tarkasteltuna. Valtionosuuksien perusteena olevat yksikköhinnat laahaavat jäljessä todellisista kustannuksista. Huolimatta kuntien veroprosenttien korotuksista, kuntien tilinpäätökset ovat alijäämäisiä. Resurssien niukkuus on heijastunut mm ryhmäkokojen kasvamisena, erityisopetuksen riittämättömyytenä, sijaisten palkkaamattomuutena, opettajien täydennyskoulutuksen riittämättömyytenä, päiväkoti- ja koulurakennusten kunnon huonontumisena jne. Resurssien riittämättömyydestä johtuen on kouluja ja päiväkotia lakkautettu. Lakkauttamisten seurauksena jäljelle jäävissä yksiköissä ryhmäkoot ovat kasvaneet. Kasvukeskuksissamme lasten lukumääräistä kasvua ei ole pystytty ottamaan riittävästi huomioon määrärahoissa. Tästä on käynnistynyt dominoefekti, jonka kielteiset vaikutukset säteilevät pitkälle tulevaisuuteen ja ovat seuraamuksiltaan moninaiset ja kustannuksiltaan kalliit.

Mitä tekisin eduskunnassa edellä olevan asian korjaamiseksi?

Eduskunnan tulee säätää perusopetustakuu-laki, joka lyhyesti tarkoittaa sitä, että jokainen lapsi ja nuori voi saavuttaa opetussuunnitelmissa asetetut tavoitteet.

Varhaiskasvatukseen ja koulutukseen tulee satsata niin paljon, ettei yksikään lapsi tai nuori joutuisi syrjäytymiskierteeseen.

Jokainen lapsi ja nuori, joka voidaan luotsata turvallisen elämän piiriin, on yhteiskunnallemme voitto. Jokainen lapsi ja nuori, joka syrjäytyy, on suuri menetys.Meidän tulee entistä enemmän kiinnittää huomiota ennalta ehkäisevään ja ennalta vaikuttavaan toimintaan. Kasvatus ja koulutus ovat luonteeltaan tulevaisuuteen tähtääviä toimintoja.

Kunta- ja palvelurakenneuudistukseen liittyvän puitelain toimeenpano kunnissa on alkamassa. Kuntien ja valtion välisellä tehtävien- ja kustannustenjaolla on ratkaiseva merkitys siihen, miten kunnat voivat huolehtia varhaiskasvatus- ja koulutuspalveluista. Eduskunta päättäessään valtion budjetista luo halutessaan pohjan kuntien mahdollisuudelle huolehtia peruspalveluistaan mm. varhaiskasvatuksesta ja koulutuksesta.

Mistä otetaan rahat koulutuksen aseman parantamiseen?

Nykyisen hallituksen ohjelmassa todettiin, että ikäluokkien pienenemisestä vapautuvat resurssit käytetään koulutukseen ja kasvatukseen. Tämä periaate on edelleen käyttökelpoinen, mutta uuden hallituksen tulee todella sitoutua tähän rahoitustapaan. Talouden kasvun kautta valtion tulokehityskin voidaan turvata. Tällaisen kehityksen jatkuminen mahdollistaa myös koulutuksen ja kasvatuksen voimavarojen turvaamisen.

Kasvatuksella ja koulutuksella voidaan vastata tulevaisuuden lukuisiin haasteisiin.

Miksi olisin hyvä edustaja?

Eduskunnassa voin vaikuttaa maamme tulevaisuuteen. Pitkäaikainen toimintani mm. OAJ:n erilaisissa luottamustehtävissä niin paikallis-, alue- ja valtakunnan tasolla on antanut minulle vahvan taustan ja osaamisen vaikuttaa kasvatuksen ja koulutuksen asiakokonaisuuden kehittämiseksi. Kunnallispolitiikassa mukanaolo on puolestaan antanut laajempaa näkökulmaa.  Eduskunnassa ei ole tällä hetkellä riittävästi koulutuksen ja kasvatuksen puolestapuhujia ja etenkään tekijöitä. Kysyttäessä, lähdenkö ehdokkaaksi, katsoin, että tähän mahdollisuuteen tulee tarttua. Osaamisella luodaan turvallista hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuutta!



Martti Turunen
Kansanedustajaehdokas (kokoomus)
Oulun vaalipiiri

Helinä Perttu: Pidetään perusopetus helmenä tulevaisuudessakin!
101

 Saan päivittäin olla yhtenäiskoulun rehtorina mukana tukemassa 714 oppilaan kasvua kohti aikuisuutta. Olen työstäni kovin ylpeä. Koen joka aamu olevani etuoikeutettu kun saan toimia lasten ja nuorten kanssa. Rehtorin työpaikka on mielestäni erinomainen näköalapaikka suomalaiseen yhteiskuntaan.

Opetusryhmät on saatava pysymään kohtuullisen kokoisena, jotta oppilas-opettaja tärkeä suhde saisi riittävästi aikaa kehittyäkseen. Opettajan vastuu oppilaan opettamisesta ja hyvinvoinnista huolehtimiseen tarvitsee ansaitsemansa ajan. Lisäksi opetusmateriaalin ja -teknologian pitää olla nykyaikaista sekä opetusympäristöjen turvallisia ja ajanmukaisia.

Omasta näkökulmastani suurin ongelma on tällä hetkellä oppilashuoltoryhmän huolen vyöhykkeelle nousseet oppilaat ja erityisen tuen tarpeessa olevien oppilaiden saamat palvelut. Meillä on yhä Suomessa liikaa rajapintoja, joissa törmätään eri hallintokuntien budjetteihin sekä käytäntöihin. Kouluissamme on jatkuvasti lapsia, jotka tarvitsisivat kuntoutusta, terapiaa ja raskaitakin erikoissairaanhoidon palveluita. Lapsuuden arvokasta aikaa kuluu nyt ihan liikaa jonossa.

Työrauha asiat puhuttavat jokaista opettajaa ja vaikuttavat olennaisesti opettajan työhyvinvointiin. Siihen haasteeseen tulisi käyttää voimavaroja myös lainsäädäntötyössä. Nykyinen perusopetuslaki vaatisi jo tarkastelua. Lastensuojelutyötä tulisi tiivistää koulun kanssa ja luoda uudentyyppisiä yhteistyömuotoja. Esimerkiksi omassa koulussani toimii koulupaja-luokka, jonne valitaan haastattelujen kautta nuoria, joiden perusopetuksen suorittaminen ontuu pahasti. Nuoret saavat suorittaa opintojaan toiminnallisten pajajaksojen kautta. Tulokset ovat erinomaisia. Haluaisin, että peruskoulumme joustaisi enemmän ja hakisi rohkeasti uusia toimintamalleja.

Lapsien ja nuorten kanssa työskentely on yksi vaativimmista töistä. Missään muussa työssä ei saa yhtä aitoa palautetta ja joudu päivittäin tilanteisiin, jossa vaaditaan salamannopeaa tilannetajua. Opettajamme ovat monitaitureita ja korkeasti koulutettuja, joille meidän päättäjien on luotava hyvät mahdollisuudet ja resurssit toteuttaa opetussuunnitelmaan laadukkaasti. Lapsiin panostamalla luodaan Suomen tulevaisuus!

Helinä Perttu 

Rehtori, luokanopettaja, KM

Sanna Lauslahti: Suomalainen peruskoulu – Amazing!
Uusimaa.

Sähköpostissani oli tänä aamuna tiedote, jossa Valtiovarainministeriö totesi ”1,5 mrd säästettävä vuodessa”.  Tällaisella lähtökohdalla suuntaamme kohti vaaleja. Veroja tulee lisää ja menoja leikataan. Paikka, josta leikkauksia ei saa tehdä, on peruskoulumme. Kruununjalokivemme.  Ikäluokkien pienetessä on käynnistetty perusopetus paremmaksi (POP )-ohjelma, jota pitää ehdottomasti jatkaa. Sillä on saatu paljon hyvää aikaiseksi.

POP on hyvä esimerkki rahasta, jonka tulisi olla korvamerkitty tiettyyn tarkoitukseen. Toivoisin, että saisimme korvamerkittyä kouluihin liittyvät rahat, jolloin muutokset tulisivat näkymään suoraan sivistystoimien budjeteissa.

Miltä tulevaisuuden peruskoulu sitten näyttää? Se on hyvällä mallilla jo tänään. Viimeisimmässä PISA-mittauksessa saimme toisen sijan. Seuraavalla kaudella voisimme ottaa tavoitteeksi palata ykkössijalle. Tarvitseeko peruskoulumme sitten tätä varten muutossykäystä? Kyllä, tietyin osin.

Ensimmäiseksi nostaisin esille lasten lukutaidon. Suomalaisten lasten lukutaito on heikentynyt.
Suunnan kääntämiseksi tarvitsemme kaikenlaisen lukemisen lisäämistä. Perinteiset lehdet ja kirjat ovat tärkeitä, ainakin itse uskon niiden voimaan. Uudet lukulaitteet voivat tehdä kirjojen lukemisen mielenkiintoiseksi niille, jotka eivät muuten innostuisi kirjoista. Samalla on tärkeää oppia lukemaan myös nettitekstejä.

Lukutaito on pohja kaikelle muulle oppimiselle, joten sen merkitystä ei voi vähätellä. Tässä on varmasti paikka tarkistaa OPSeja ja myös etsiä uusia metodeja lasten innostamiseksi lukemaan. Myös vanhemmat on saatava mukaan lukukinkereille. Samalla kun lapset saavat heistä hyviä roolimalleja, myös aikuisten elämä rikastuu. Kirjoista löytyy ihana maailma.

Toiseksi nostaisin lasten lihavuuden, jonka vähentämiseksi peruskouluissamme voidaan tehdä paljon. Samalla voidaan tehdä koulupäivästä elävämpi. Se lähtee laadukkaasta kouluruuasta sekä kotitalouden ja liikunnan lisäämisestä. Liikunnan kohdalla paneutuisin siihen, miten saisimme ne liikkumattomat myös kokemaan liikunnassa onnistumisia ja näin innostumaan kehonsa käyttämisestä. Kotitaloudella on ehkä aiempaakin suurempi merkitys nykyisen uusavuttomuuden aikakaudella. Ehkäpä sen lisäämiselle myös äitien ja isien taidot karttuisivat.

Kolmanneksi kehittämiskohteeksi nostaisin oppimisen ja sen monipuolistamisen. Osa lapsista oppii tekemällä. Voisiko nykyistä enemmän opettaa lukuaineitakin taito- ja taideaineiden kautta? Lisäksi antaisin riittävästi tilaa valinnanmahdollisuuksille varsinkin yläkoulussa. Näin me tukisimme erilaisia lahjakkuuksia.

Neljänneksi nostaisin opettajien koulutuksen ja täydennyskoulutuksen. On syytä arvioida, miten opettajien koulutus vastaa nykypäivän haasteisiin. Korkeasta koulutustasosta ei tule tinkiä. On myös pidettävä huolta, että täydennyskoulutusta on tarjolla ja siihen on mahdollisuuksia osallistua. Maailma elää ja muuttuu, joten täydennyskoulutus on meille kaikille tarpeen. Se antaa myös lisää virtaa arkityöhön.

‎Lopuksi: "Suomalainen peruskoulu. Amazing." totesi jenkkiproffa äsken kahvikupin äärellä. Pieniä ryhmiä, opiskelua tekemällä, osaavia ja korkeasti koulutettuja opettajia, paljon opettajiksi haluavia jne. Hän myös herätti huolehtimaan, että jos teemme muutoksia emme saa menettää vahvuuksiamme. Miksi muuttaa merkittävästi peruskoulua, joka on yksi maailman parhaista?  Siitä iso kiitos teille opettajille. Lähivuosina  on erityisen tärkeää pitää peruskoululaistemme puolia.  Heille pitää antaa tietoa maailman ihmeistä. Samalla opetukseen tarvitaan aina tietenkin ajanmukaistamista ja pientä fiilausta.

Ps. Vastuullinen poliitikko myös kertoo, mistä 1,5 mrd voitaisiin ottaa. Muutamia esimerkkejä: 1 työvuosi lisää 3 mrd,  tukiviidakon karsinta (ei sosiaalituet) 0,5 mrd, arvonlisäveroihin prosentin korotus 0,7 mrd tai 2 prosentin korotus 1,4 mrd, verotuet esim. arvopaperien siirtovero 2 mrd jne. On paljon kohteita, joiden pieni terästäminen ei kirpaise pienimpiä.

Sanna Lauslahti
kansanedustaja





Sari Sarkomaa: Perusopetuksen laatu jatkossakin painopisteeksi!
86
 

Maailman talouden epävarmuus ja vastuunkanto leimaavat tulevaa vaalikautta. Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseksi tarvitaan viisaita ja vaikeitakin päätöksiä. Tarvitsemme malttia panostaa koulutuksen laatuun taloudellisesti tiukkoinakin aikoina. Vaikka moni asia muuttuu niin se tosiasia, että suomalaisten hyvinvointi ja menestys perustuvat korkeaan sivistykseen ja laadukkaaseen sekä maksuttomaan koulutukseen pysyy. Perusopetuksen merkitys on aivan erityinen. Perusopetuksen tavoitteena on antaa kaikille lapsille riittävät tiedot ja taidot sekä innostus oppia uutta niin, että ne kantavat jatko-opintoihin ja läpi elämän.

Olin viime hallitusneuvotteluissa päävastuussa koulutuspolitiikan tavoitteista. Aloitteestamme perusopetus paremmaksi POP-ohjelma käynnistettiin ja siihen suunnattiin lisärahoitusta. Perusopetuksen on oltava painopisteenä ensi vaalikaudellakin ja POP-ohjelmaa tulee jatkaa valtion täsmärahoituksella.

Vanhempien on voitava luottaa, että lähikoulussa saa parasta mahdollista opetusta ja että perusopetus säilyy lähipalveluna. Esteitä käydä koulua yli kuntarajojen on madallettava. Perusopetuksen laatukriteerit on saatava käytäntöön ja niiden seurantaa on tehostettava. Lomautuksen tms. syyn takia opetusvelvollisuuden laiminlyöntien ehkäisyyn tarvitaan nykyistä tiukempia keinoja. Yhteisymmärrys uudesta tuntijaosta on tärkeä saada aikaiseksi. Siinä on mm. vahvistettava lasten keskinäistä tasa-arvoa nostamalla opetuksen minimituntimäärää. Myös taide- ja taitoaineiden osuutta on kasvatettava. Koulussa on oltava aikaa myös tietojen soveltamiseen ja ajatteluun. Luovuutta, erilaisia lahjakkuuksia ja innovatiivisuutta edistetään varhaiskasvatuksesta alkaen.

Opettajien ja oppilaiden työympäristön terveellisyydestä ja turvallisuudesta on huolehdittava. Homekoulujen korjauksessa tarvitaan ryhtiliike. Koulujen perustamiskustannusten rahoitusjärjestelmä säilytetään. Kouluihin, joissa on maahanmuuttajaoppilaita, on myös suunnattava kotouttamiseen tarvittavia lisävoimavaroja. Vanhempien ja koulujen yhteistyötä edistetään. Vanhempien roolia lasten päävastuullisena kasvattajana on korostettava. Opettajille on annettava mahdollisuus keskittyä perustehtäväänsä.

Ympäristö- ja yrittäjyyskasvatuksella on jatkossa entistäkin tärkeämpi rooli. Verkko-opetuksen kehittämistä ja oppilaitosten tietoyhteiskuntahankkeita vauhditetaan.
Opettajien tvt-valmiuksia parannetaan. Erityisopetuksen voimavarojen riittävyyteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Erityiskoulut ja -luokat säilytetään vaihtoehtoina. Kerhotoiminnan vahvistamista jatketaan.

Aloitin ministeriaikana valtakunnallisen, systemaattisen tiedonkeruun luokkako'oista. Opettajalla on oltava aikaa jokaiselle oppilaalle ja siksi ylisuurten ryhmäkokojen seurantaa sekä kitkemistä on jatkettava. Opettajat ovat perusopetuksen tärkein laatutekijä. Opettajan työn vetovoimaisuudesta ja mielekkyydestä on huolehdittava. Suomalaista tasokasta opettajakoulutusta on vaalittava ja opettajille on annettava mahdollisuus täydentää omaa osaamistaan. Koulutuksen järjestäjille on säädettävä velvoite huolehtia täydennyskoulutuksesta. Maailman parhaimmat koulumme ovat maailman parhaiden opettajien ansiota.  

Sari Sarkomaa (kok)
kansanedustaja, terveydenhuollon maisteri
www.sarisarkomaa.fi

Kari Tolvanen: Suomalainen peruskoulu - turvallinen kasvupaikka 

Uusimaa

Suomalaisessa peruskoulussa opitaan hienosti akateemisia aineita.

Pisa-tulokset todistavat suomalaisten lasten etevyyttä matematiikassa, äidinkielessä ja yleissivistyksessä. Se on hienoa ja siitä pitää olla ylpeä! On myös erittäin hyvä asia, että peruskoulu tarjoaa kaikille samanlaiset mahdollisuudet opiskella maantieteelliseen, yhteiskunnalliseen asemaan, varallisuuteen tms. katsomatta. Tästä on suomalaisessa yhteiskunnassa vastakin pidettävä huolta!

Se, missä emme ole onnistuneet yhtä hyvin kuin tiedollisessa opetuksessa, on lasten henkisen hyvinvoinnin turvaaminen ja psyykkisessä kasvussa tukeminen. Kuntien säästöt rokottavat aivan liian usein koulujen moniammatillista yhteistyötä. Koulukuraattoreita tai koulupsykologeja sekä terveydenhoitajia on vähennetty ja heillä on hoidettavanaan kasvava joukko lapsia ja nuoria. Ehtivätkö he tutustua lapsiin ja heidän perheisiinsä sekä oikeasti auttaa niitä, jotka apua tarvitsevat? Uskallan väittää, että useimmiten kyse on ensiavusta eikä todelliseen lapsen kasvun tukemiseen yhdessä perheen ja opettajien kanssa päästä. Kun lasten ja nuorten julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja on nipistetty muutenkin, koulupsykologilla ei välttämättä ole paikkaa, mihin lähettää pahoinvoiva lapsi. Pahimmillaan olen poliisina ikävissä asioissa joutunut kohtaamaan tällaisia vailla tukea jääneitä lapsia.

Luokkakoot ovat liian suuria kautta linjan. Yläasteella hajotetaan tuttu luokka ja nuoret alkavat kiertää reppu selässä koulussa luokasta toiseen eri opetusryhmissä. Mihin nuori kiinnittyy siinä vaiheessa, kun murrosikä hämmentää muutenkin ja tarvittaisiin rajoja ja turvaa? Voitaisiinko yläasteella rakentaa luokat ja tuntijaot jotenkin muuten kuin aineenopettajien lukujärjestyksen mukaan? Voitaisiinko ajatella, että nuorelle tarjottaisiin oma luokka, jonka ilmapiiriä kehitettäisiin toisista välittäväksi ja me-henkiseksi?

Opettajat tekevät arvokasta ja raskasta työtään liian yksin. Kouluihin ja päiväkoteihin tulee saada lisää resursseja mm. hankkimalla lasten ja nuorten sekä opettajien tueksi kuraattoreita, sosiaalityöntekijöitä ja psykologeja. Tulisi panostaa siihen, että lapset ja heidän tilanteensa opitaan aidosti tuntemaan ja auttamaan heti, kun siihen tulee tarvetta.

Yhteiskunnan tulevaisuus on lapsissa ja nuorissa! Siksi säästötoimet kunnissa pitää suunnata ihan mihin muuhun tahansa kuin lasten ja nuorten päivähoitoon, koulutoimeen tai terveyspalveluihin! Toisaalta myös koulujen on oltava valmiit kehittämään toimintatapojaan sisäisesti, jotta yhteistyö koulun eri toimijoiden, muiden viranomaisten ja perheiden kanssa toimii lasten ja nuorten parhaaksi.

Kehitetään suomalaisesta koulutusta turvallinen kasvupaikka niin, että lapset ja nuoret voivat siellä hyvin! Olisi upeaa nähdä, että Suomi pärjäisi vertailujen kärjessä Pisa-tulosten lisäksi myös lasten ja nuorten hyvinvoinnissa ja onnellisuudessa.

Kari Tolvanen

Kokoomuksen kansanedustajaehdokas Uudellamaalla

Väkivaltarikosyksikön johtaja / rikosylikomisario

www.karitolvanen.fi.

Sanna Hämäläinen: Peruskoulusta eväitä elämään

Peruskoulu on kokenut vuosien varrella lukuisia uudistuksia.Viime aikoina keskusteluissa ovat olleet esillä perusopetuksen yleiset valtakunnalliset tavoitteet sekä tuntijaon uudistaminen. Jokseenkin kankea koulujärjestelmä yrittää pysytellä mukana yhteiskunnan muutoksessa ja luoda Suomen kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin turvaavan kokonaisuuden. Muuttuvan maailman mukana peruskoulu joutuu vastaamaan haasteisiin, jotka monikulttuurisuus ja kansainvälistyminen ovat tuoneen koulun arkeen.

Mielestäni tärkeintä, myös koulussa, on perustyö ja päättäjien tulee turvata sen taso. Koulussa tuo perustyö on opetussuunnitelman toteuttamista ja sen tavoitteiden saavuttamista. Opettajilla pitää olla mahdollisuus opettaa ja oppilailla oppia. Tämän toteutuminen edellyttää ryhmäkokojen pitämistä riittävän pieninä. Opettajilla on oltava aikaa kohdata oppilas yksilönä. Lisäksi oppilaiden oppimista on tuettava ja seurattava, että mahdolliset vaikeudet huomataan ajoissa. Koulun tulee olla turvallinen ympäristö, jossa lapset ja nuoret voivat kasvaa, kehittyä ja sivistyä valistuneiksi ja vastuullisiksi kansalaisiksi.

Peruskoulu luo pohjaa myöhemmin opinnoille sekä työelämään astumiselle. Oppilaanohjausta on tehostettava peruskoulusta alkaen. Sitä tarvitaan niin perusopetuksen tavoitteiden saavuttamiseen, lisääntyvän valinnaisuuden vuoksi, jatko-opintoihin siirryttäessä kuin syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Erityisesti peruskoulun viimeisillä luokilla oppilaiden tietoisuutta jatko-opinnoista tulee lisätä. Oppilaiden mahdollista syrjäytymistä ja vaikeuksia tulee seurata oppilaanohjaajien ja oppilashuoltoryhmän yhteistyössä sekä vahvistaa erityisopetusta. 

Muuttunut yhteiskunta ja opettajuus asettaa opettajille yhä suurempia haasteita.  Jo opettajakoulutuksen opiskelijavalinnassa on huomioitava alalle soveltuvuuden lisäksi vuorovaikutus- ja ihmissuhdetaidot. Opettajiksi opiskelevien ja opettajien täydennyskoulutuksessa pitää kiinnittää huomiota kodin ja koulun yhteistyöhön ja erilaisten perheiden kohtaamiseen. Erilaisten oppilaiden opettaminen ja kohtaaminen koulun arjessa asettavat opettajille haasteita, joiden ratkaisemiseksi tarvitaan hyvän opettajuuden lisäksi moniammatillista yhteistyötä ja jatkuvaa koulutusta. Koulutuksissa tulee huomioida myös maahanmuuttajien lisääntynyt määrä. Vaikka koulutuksilla parannetaan ammattitaitoa ja jaksamista, ei opettajien ja muun koulun henkilökunnan työhyvinvointia saa unohtaa. Kiristyvät vaatimukset, kiire, väkivallan uhka sekä niukat resurssit ovat läsnä myös koulutyössä. Työolosuhteiden tulee olla kunnossa ja kaikesta tehdystä työstä pitää maksaa palkkaa. 

Maksuttomaan perusopetukseen perustuva koulutusjärjestelmämme on onnistunut vuosikymmenten ajan kasvattamaan sivistyneitä kansalaisia. Sen säilyttämiseksi ja kehittämiseksi tarvitaan hyvän tahdon ja poliittisten linjausten lisäksi taloudellisia voimavaroja. Jokaisen tulisi myös muistaa, ettei koulutus ole pelkästään koulun tehtävä.

Sanna Hämäläinen

Kansanedustajaehdokas (kok.)

Kasvatustieteen opiskelija, Pohjois-Karjala

www.sannahamalainen.fi

sannahamalainen.blogspot.com

Kokoomuksen koulutuspoliittisia linjauksia

Kuluvalla hallituskaudella ei ole säästelty koulutuspoliittisissa panostuksissa. Yksi hallituskauden keskeisimmistä saavutuksista on kiistatta ollut perusopetuksen kehittämisen eteen tehty työ.

Perusopetus paremmaksi (POP) -ohjelman avulla on saatu aikaan paljon hyvää suomalaisissa kouluissa. Luokkakokoja on suuressa osassa kuntia pienennetty uusia opettajia palkkaamalla ja jakotunteja lisäämällä. Opetusryhmien koon kehittymistä on seurattava tarkemmin. Ensimmäinen valtakunnallinen selvitys ryhmäkooista valmistui syksyllä 2008. Selvitystyötä on jatkossa tehtävä säännöllisin väliajoin.

Yhä useampi opettaja on päässyt täydennyskoulutukseen. Painopiste on ollut erityisesti niissä opettajissa, joilla ei aikaisemmin ole ollut mahdollisuutta osallistua täydennyskoulutukseen. POP-ohjelmalla on elvytetty myös koulujen kerhotoimintaa, joka loppui lähes kokonaan 1990-luvun laman säästökuurin myötä. Kouluihin on syntynyt yli 12 000 uutta harrastuskerhoa. Tällä hallituskaudella opetuspuolelle luotiin myös historian ensimmäiset laatukriteerit, joiden jalkautus kuntiin aloitettiin tänä vuonna.

Työtä perusopetuksen eteen on jatkettava myös seuraavalla hallituskaudella. Perusopetus on suomalaisen osaamisen kulmakivi. Sen vaaliminen palvelee koko koulutusjärjestelmäämme. Perusopetuksessa saatu oppimisen into ja ilo ovat edellytyksiä myös elinikäiselle oppimiselle.

Olennainen osa perusopetuksen kehittämistyötä on opettajien jaksamisen turvaaminen. Tämän tulee näkyä myös seuraavan hallituksen agendalla. Opettajien tekemän työn merkitystä ja tärkeyttä ei voi kiistää. Suomi pärjää hyvin kansainvälisissä oppimistulosvertailuissa sen takia, että meillä on maailman parhaat ja työhönsä motivoituneet opettajat. Huolehtimalla siitä, että opettajan työ säilyy houkuttelevana uravaihtoehtona, varmistamme sen, että alalle hakeutuu jatkossakin ikäluokan parhaimmistoa.

Mahdollisuus oman osaaminen kehittämiseen on yksi tärkeimmistä työhyvinvoinnin lähteistä. Kokoomuksen tavoitteena onkin, että opetushenkilöstölle taataan oikeus täydennyskoulutukseen. Myös erityisopetuksen kehittäminen ja luokkakokojen pienentäminen edelleen ovat tärkeitä elementtejä opettajan jaksamisen edistämiseksi. Paineet ovat kovat, kun jokaiselle oppilaalle tulisi antaa erityistä huomiota. Tätä opettajien päivittäin kohtaamaa haastetta on pystyttävä helpottamaan.

Opettajien hyvinvointi heijastuu myös oppilaisiin. Vanha sanonta "minkä ilotta oppii, sen surutta unohtaa" pitää tänäkin päivänä kutinsa. Kouluviihtyvyyden eteen on tehtävä yhdessä töitä. Kerhotoiminta, koulukiusaamisen vastainen KiVa-koulu –ohjelma ja kouluympäristön viihtyisyyteen satsaaminen koulutiloja remontoimalla ovat keskeisiä keinoja kouluviihtyvyyden lisäämiseksi. Kun kouluun on kiva mennä, on myös helpompi oppia uutta.

Yksi tärkeä elementti kouluviihtyvyyden kannalta on myös opetusvälineiden ajantasaistaminen. Lapset ja nuoret elävät hyvin erilaisessa yhteiskunnassa kuin heidän vanhempansa elivät. Tekniikka kehittyy huomaa vauhtia ja tietoyhteiskunnan arjen tulisi näkyä myös koulun arjessa ja opetuksessa.

Opetusteknologian hyödyntämisessä Suomi on pudonnut nopeasti etenevän kehityksen kelkasta. Koulujen väliset erot ovat meillä huolestuttavan suuria. Kokoomus haluaa tehdä töitä sen eteen, että jokaisella lapsella olisi asuinkunnastaan riippumatta mahdollisuus oppia kouluissa työelämässäkin pärjäämisen kannalta keskeisiä taitoja. Tässä työssä tarvitaan niin infrastruktuurin parantamista, opettajankoulutuksen kehittämistä kuin uudenlaista oppimateriaaliakin. Myös opettajien täydennyskoulutukseen on opetusteknologian käytölle luotava oma opintokokonaisuutensa. Tavoitteenamme on, että jokaisessa koulussa olisi hyvät valmiudet tietoyhteiskuntataitojen opettamiselle vuoteen 2015 mennessä.

Satsaukset lapsiin ja nuoriin sekä osaamiseen ja sivistykseen ovat keskeisiä suomalaisen hyvinvoinnin rakennuspalikoita nyt ja tulevaisuudessa. Näinä taloudellisesti vaikeinakaan aikoina ei säästöjä tule etsiä lasten ja nuorten kustannuksella. Tämä olisi hyvin lyhytnäköistä politiikkaa. Kokoomus tekee myös ensi vaalikaudella tiukasti töitä sen eteen, että suomalaisissa kouluissa on jatkossa entistäkin parempi oppia ja opettaa. Tämä tavoite näkyy kokoomuslaisessa koulutuspolitiikassa kautta linjan.