kd(at)kd.fi
www.kd.fi
Sirpa Pursiainen: Lasten ja nuorten oikeuksia ja hyvinvointia tukemalle terve ja työkykyinen tulevaisuus
Näkemykseni mukaan suuret luokkakoot eivät mahdollista opettajan kasvatuksellista ja opetuksellista työtä ja kunkin oppilaan huomioimista. Puolestaan riittävän pienet ryhmäkoot ja tarvittaessa koulunkäyntiavustajien, erityisopettajien ja ohjaajien läsnäolo luokassa mahdollistavat opettajan työskentelyn ja työssäjaksamisen sekä turvaavat oppilaiden oikeuden laadukkaaseen opetukseen.
Itse olen työskennellyt koulukuraattorina ja näen peruskoulussa hyvin tärkeäksi oppilashuollon resurssien riittävyyden, lasten ja nuorten palvelujen saamisen varhaisessa vaiheessa ja moniammatillisen yhteistyön lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemisessa, jotta opettajat voivat keskittyä työssään kasvatuksen lisäksi myös opettamiseen. Lasten ja nuorten sekä perheiden pahoinvointi on kasvanut, joka näkyy huostaanottojen kasvuna ja mielenterveysongelmien kasvuna ja tämä heijastuu myös koulunkäyntiin. Lasten oikeuksien turvaamisella, lasten hyvinvoinnin tukemisella ja perheiden tukemisella voidaan luoda edellytykset terve ja työkykyinen tulevaisuus sekä hyvinvoiva peruskoulu.
Sirpa Pursiainen, YTM
Sosiaali- ja terveysalan opettaja
Kristillisdemokraatit
Timo Räihä: Peruskoulu tulevaisuudessa
Häme
94
Samoin opettajakunnalle se tuo entistä enenevässä määrin haasteen kulkea kehityksen kärjessä, jotta heillä myös olisi valmiudet yhä vaativammassa roolissa opettajana. Eduskunta säätää lait ja asetukset meillä Suomessa, on myös opetusministeri joka toteuttaa tai ainakin pyrkii toteuttamaan niitä lakeja joita Arkadianmäellä säädetään. Nyt olisi mielestäni erittäin tärkeää, että niin opetusministerin kuin itse opetustyötä tekevien, siis toteuttajien, rehtorien ja opettajien ajatukset sekä tarpeet kohtaisivat toisensa. Muuten syntyy ristiriita lain säätäjien ja opetustyötä tekevien kesken ja se ei voi olla hyvä asia.
Rahallakin on myös suuri merkitys, koska jos sitä ei ole edes tyydyttävästi käytettävissä kentällä peruskoulun opetustyöhön, eli siellä missä itse opetus tapahtuu, niin silloin on resussipula eikä silloin ole
mahdollisuutta palkata tarpeeksi opettajia eikä myöskään muihin välttämättömiin ja tarpeellisiin kohteisiin. Ja jos joudutaan esimerkiksi pitkään työskentelemään vajaalla opettaja määrällä se ylikuormittaa ja altistaa muita opettajia väsymiseen ja muihin opetustyötä haittaaviin
seuraamuksiin. Niillä voi mahdollisesti olla hyvinkin merkittävät haitta vaikutukset ja haittatekijät mm. sairas poissa oloina, opetus motivaatioon jne.
Itselläni on ainakin halua tukea peruskoulun opetustyötä, koska se on kaiken opiskelun perusta yhteiskunnassamme. Siksi toivotankin voimia ja jaksamista jokaiselle opetustyössä
työskentelevälle koska se jos mikä on tänä päivänä vaativaa ja haasteellista.
Timo Räihä,
Lahti
Arto Lahti (sit.): Koulut ja nuoret yhteiskunnan moottoreina
Suomalainen koulujärjestelmä on maailman paras. Koulujärjestelmän resursseja on rankasti vähennetty, vaikka kouluille on tullut perinteisen oppimistehtävän ohella nuorison kasvatustehtävä. Nyt on riskinä peruskoulujen ”juustohöyläys”, mikä olisi vakava virhe. Suomi on kansainvälistynyt, sitä myötä ulkomaalaisten määrä on kasvanut. Nuorista ei saa kasvattaa rasisteja. Etniset kulttuurit tuovat maahamme myönteisiä kulttuurisia muutoksia. Lähivuosina pitäisi hoitaa suurten ikäluokkien eläköityminen ja julkisten hyvinvointipalveluiden laadukas jatkuvuus ilman henkilökunnan loppuun palamista. Taustalla on talous; maksuhäiriöiden piirissä on 310.000 kansalaista, joista merkittävä osa koulunuoria.
Perusopetuksen opetussuunnitelmauudistus toteutettiin vuosina 2004-2006, jolloin yrittäjyyskasvatus tuli kouluihin oppiaineiksi. Yrittäjyyskasvatus lisääntynyt kouluissa http://www.yle.fi/uutiset/24h/id75946.html). Olisi toivottavaa, että Aalto yliopisto käynnistäisi uuden ja kansainvälisesti suuntautuvan yliopistolähtöisten tiedeinnovaatioiden aallon. Globaalisti on pärjättävä nimenomaan kivenkovilla patentti-, brändi-, formaatti- tai designmarkkinoilla. Huippuyliopistot ovat tässä parhaita katalyyttejä mutta eivät itseisarvoja. Vain kilpailukyvyllä on merkitystä. Mutta ilman koko koulujärjestelmän kattavaa talouskasvatusta emme saa riittävää voimaa yrittäjyyden tueksi.
Suomen talouskasvatusseura ry (olen puheenjohtaja) on osaltaan valmis ottamaan vastuulleen nuorten liiketoimintasuunnitelmakilpailun organisoimisen yhteistyössä Opetushallituksen, kuntien ja muiden asiasta kiinnostuneiden tahojen kanssa. Ensi vaiheen painopisteenä voisi olla lukiot. Perustelu on ilmi selvä. Kun meillä rakennetaan mittavilla panostuksille yrittäjyyden ja innovaatioiden huippuyliopisto (Aalto), olisi järkevää rakentaa lukioihin opetus ja harjoittelu, joilla nuoret valmennetaan yrittäjyyteen ja innovaatioihin jo teini-ikäisinä, jolloin jokaiselle meistä on aikanaan ollut suuria ideoita mielessään. Toinen ja laajempi kasvatustehtävä on peruskouluissa, joissa painopisteenä on nuorten parempi elämänhallinta yrittäjyyden ja talouden keinoilla raadollisessa pikaluottojen ja vastaavien maailmassa.
Professori Arto Lahti, Aalto-yliopisto
http://www.facebook.com/profile.php?id=755588357#!/profile.php?id=1486361312
Kai Similä
Oulun ja Kainuun piiri
Opetusala on ollut rajussa muutoksessa miltei koko työhistoriani ajan. Suunta on monelta osin (palkkausta myöten) ollut alaspäin. Nykyinen hektisyys kuvastanee yhteiskunnan tilaa, mutta ihmisen kohtaamiseen ja kasvatustyöhön se ei sovellu lainkaan. Soisin nykyajan levottomien, peli- addiktien lasten pääsevän rauhalliseen, luonnon ympäröimään kouluun, jossa aikuisella on aikaa kohdata. Mutta tämä taitaa olla romanttista kaipausta eiliseen päivään.
Olen huolissani peruskoulutuksen resursseista. Vastuuta entistä haastavimmista ryhmistä tarjotaan, mutta tuki on useasti unohtunut tilaaja-tuottaja –mallin sokkeloihin. Tuttu erityisopettaja sanoi, että hänen työnsä ei enää ulotu niihin oppilaisiin, jotka hyötyisivät siitä. Aika kuluu pidellessä oppilaita luokan sisällä ja irti toisistaan. Mitä nuorempi oppija, sitä pienempi ryhmä. Aikuisten tulisi opinnoissaan tulla toimeen jo peruskoulun ryhmiä suuremmissa porukoissa.
Valtion tulisi huolehtia kunnallisen rahoituksen riittävyydestä ja joskus myös valvonnasta. Opetusalan henkilöitä pitäisi myös äänestää paljon kuntien ja kaupunkien valtuustoihin. Siellä tapahtuu asioiden arvottaminen, joka sitten näkyy euroina toiminnassa.
Nykyaikana puhutaan moniarvoisesta yhteiskunnasta. Kauniin käsitteen takana tuntuu useimmin kuitenkin olevan kotien arvottomuus. Omaa kulttuuriperintöä vähätellään tai sen siirtäminen lapsiin on jäänyt jotenkin tapahtumatta. Joukossamme kasvaa entistä suurempi määrä lapsia, joilla ei ole tarttumapintaa omaan elämäänsä. Oma elämä alkaa mennä ohi jo nuorena. Kansallisesta identiteetistä ja suomalaisuudesta (omasta perheestä, suvusta) tulisi puhua uudella arvostuksella. Lapsi tarvitsee vahvan identiteetin voidakseen oppia arvostamaan toisia ihmisiä ja kulttuureita. Opettajan työn käyminen entistä sirpaloituneemmaksi on varkain voimia syövä suuntaus. Siihen tulisi vastata riittävällä työnohjauksella ja oman ammatin rajojen selkeällä hahmottamisella: tänään olin taas pappi, lukkari, talonpoika, tuomari, poliisi, äiti ja sossun täti.
Voimia sinulle perusopetuksen opettaja – olet hyvin tärkeä ihminen.
Kai Similä
Ilkka Hämäläinen: Pakkoruotsista
Kymen piiri
Kannatan kieltenopiskeluumme ehdotonta valinnanvapautta, joka ei nykyisessä järjestelmässä toteudu. On kummallista, että 2010-luvun Suomessa opetamme edelleen pakollisena ruotsinkieltä, joka työelämässä ei ole sille annettujen opetustuntien ja oppilaskohtaisen työmäärän arvoinen.
Kieltenopiskelun tuntimäärää ei saa leikata. Suomi tarvitsee kieltentaitajia kansainvälistyvään talousmaailmaan sekä asiakaspalvelualoille. Tästä syystä nuorille on annettava mahdollisuus valita ruotsi tai sen sijasta kieli jonka tietää tuovan suurimman hyödyn tulevaisuudessa. Keneltäkään ei ole pois, jos nuori saa ruotsin sijasta opiskella vaikkapa venäjää, ranskaa tai saksaa. Päinvastoin, kyseisten kielten globaali merkitys käytännössä voi olla nuorelle ruotsia suurempi. On katsottava tulevaisuuteen. Esimerkiksi venäjän kieli syrjäyttää ruotsin kaupan- ja palvelualoilla tulevaisuudessa. Tätä vauhdittavat myös Venäjän suuri hinku päästä nopeasti viisumivapauteen, joka tulevaisuudessa lisää venäläisten trafiikkia Suomeen. Nyt on peruskoulumme aika valmistaa nuoriamme kysyntään ennen kuin se ylittää tarjonnan. Ruotsipakkoa on perusteltu ruotsinkielisten oikeudella saada palvelua omalla äidinkielellään. Ruotsinkielen opetus onkin enemmän historiallinen kuin nykypäivää. Väestöstämme ruotsia äidinkielenään puhuu noin 5,5 prosenttia. Suurin osa näistä osaa täydellisesti suomea, ja lopuillakin arkiaskareet hoituvat moitteettomasti valtakielellä. Ketä varten me opetamme pakosta ruotsia? Kieltä jota puhuu alle 10 miljoonaa ihmistä maailmassa, pääosin yhdessä maassa.
Tutkimusten mukaan Suomessa osataan hyvin vain suomea, englantia ja ruotsia. Kun ruotsin ja suomenkielen globaali merkitys on mitätön, oppilaalle jää vain yksi kunnolla opittu kansainvälinen kieli eli englanti. Surullista, mutta totuus on, että suomalaisten kielitaidon monipuolistumisen voi mahdollistaa vain ruotsin muuttaminen kouluissa valinnaiseksi kieleksi muiden kielten kanssa.
Ruotsipakosta luopuminen parantaisi huomattavasti Suomen kilpailukykyä, edesauttaisi suomalaista hyvinvointia, nostaisi suomalaista sivistystasoa sekä parantaisi nuorten ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta eri kulttuureita kohtaan. Keneltä tämä on pois?
Nuorena, 21-vuotiaana ehdokkaana vielä tuoreesti muistan, mitä on opiskella nykyaikaisessa suomalaisessa peruskoulussa. Viimeaikaiset menestyksemme Pisa-tutkimuksissa eivät ole tulleet ilman työtä, ja siitä kiitos kuuluu koko suomalaiselle opetuslaitokselle sekä hyvin koulutetuille opettajille.
Ilkka Hämäläinen
ruotsin- sekä englanninkielen opettajan ja lehtorin poika
Tuulikki Vuorinen (sit.): Koulutuksen arvo
208
Turvallinen lapsuus ja nuoruus ovat hyvän elämän lähtökohta. Päiväkodeissa, kouluissa ja oppilaitoksissa tehdään hyvää työtä lasten ja nuorten ja koko maamme tulevaisuuden parhaaksi. Varhaiskasvatuksen kehittämisessä keskeistä on hoivan, kasvatuksen ja opetuksen laatu, pysyvät ihmissuhteet ja lapsen kehityksen kokonaisvaltainen tukeminen. Varhaiskasvatuksella voidaankin merkittävällä tavalla suojata lasta monilta kasvuympäristön riskitekijöiltä, joita ovat muun muassa köyhyys, vanhempien päihde- ja mielenterveysongelmat sekä sosiaalinen lähiverkosto. Päivähoidon laatua tulee edistää ryhmäkokoja koskevilla säädöksillä ja määrittelemällä sen henkilöstörakenne sekä resurssit, jotka turvaavat riittävän koulutetun henkilöstön. Myös avoimien varhaiskasvatuspalvelujen saatavuus ja niiden vaikutusten arviointi lapsen hyvinvointiin ja terveyteen on turvattava.
Suomalainen koulu on ylpeyden aiheemme. Hienot tulokset eivät ole kuitenkaan itsestään selvyys. Opetusta on säästösyistä karsittu, ryhmät ovat paikoin suuria ja raskaita, opetuksen tukitoimet riittämättömiä, eivätkä työskentelyolosuhteetkaan aina ole kunnossa. Ryhmäkoolla vaikutetaan suoraan oppimiseen, kouluviihtyvyyteen ja muun muassa kiusaamisen ehkäisemiseen. Perusopetuksen laadun ja turvallisuuden varmistamiseksi ryhmäkoon maksimit tulisikin turvata lainsäädännöllä. Myös kiusaamisen ehkäisyn tulee olla suunnitelmallista ja tavoitteellista. Lisäksi lainsäädännöllä tulee varmistaa oppilashuoltopalveluiden saatavuus, kuten kouluterveydenhoitaja-, koululääkäri-, koulupsykologi- ja koulukuraattoripalvelut. Oppimisvaikeuksista kärsivien ja muiden erityistukea tarvitsevien oppilaiden tuki tulee myös varmistaa. – Koulutuksen perusta kannattaa pitää mahdollisimman hyvässä kunnossa, sillä se on myös taloudellisesti järkevää ja perusteltua. Oppilaiden turvallisuuteen ja laadun takaamiseen, pätevien opettajien saannin turvaamiseen sekä koulutuksen resursseita huolehtimiseen tuleekin kiinnittää erityistä huomiota, sillä maamme tulevaisuus voi perustua vain vahvaan osaamiseen.
Omanlainen haasteensa on erilaisista kieli- ja kulttuuritaustoista tulevien lasten ja nuorten kotoutuminen, joka edellyttää erityisiä tukitoimia niin valtiovallalta kuin kunnilta. Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden suomen kielen ja oman äidinkielen oppimisen tukea tuleekin vahvistaa. Koulutus tukee kotoutumista; tavoitteena tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden saavuttaminen sekä sellaisten tietojen ja taitojen hankkiminen, joita maassamme tarvitaan yhteiskunnan toimintoihin osallistumiseen ja toimeentulosta huolehtimiseen. Onnistunut koulutus vähentää myös valtaväestön ennakkoluuloja ja lähentää eri kulttuuritaustan omaavia toisiinsa.
Lasten ja nuorten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia kouluyhteisöissä tulee vahvistaa huolehtimalla muun muassa perusopetuksen tuntijakouudistuksessa riittävän monipuolinen taide- ja taitoaineiden asema. Taide- ja taitoaineiden lisäksi koulujen kerhotoiminta tukee lapsen kasvua ja kehitystä. Koulussa tulee olla tilaa leikkiin, iloon ja erilaisten vahvuuksien löytämiseen, tätä kaikkea tuetaan kerhoilla, joiden laatuun ja resursointiin on panostettava.
Opettajilla on kykyä ja taitoa järjestää opetusta vielä paremmin sekä keinot ja osaaminen oppilaiden hyvinvoinnista huolehtimiseen, mikäli päättäjät antavat siihen mahdollisuuden. Tarvitsemme koulutuksen puolestapuhujiksi laajaa kansanjoukkoa, jota me kaikki voimme olla yhdessä rakentamassa yhteisin tavoittein. Työtä koulun puolesta riittää meille kaikille.
Tuulikki Vuorinen
Opettaja, sosiaali- ja terveysala /
Kolmen kouluikäisen lapsen äiti
lehtori (TtM), KD, sitoutumaton
tuulikki.vuorinen@kotikone.fi
111
Elämme hyvin erikoisia aikoja. Maailmanlaajuisesti taloudellinen tilanne on epävakaa ja kunnissa painitaan vaikeiden talousvaikeuksien parissa. Samaan aikaan maamme väestö ikääntyy ja tarvitaan lisää resursseja hoivatyöhön.
Toisaalta peruskouluikäisten määrä suhteessa ikääntyviin laskee. Käy helposti niin, että varat lisääntyvään vanhusten hoivatarpeeseen otetaan sivistystoimelta, koska ikäluokat pienenevät. Varoja on kuitenkin löydyttävä muualta. On keksittävä ratkaisuja,joilla voidaan turvata sekä vanhusten että
kouluikäisten riittävän hyvät palvelut. Lapsiperheiden paveluissa säästäminen kostautuu myöhemmin ja se käy lopulta kalliiksi yhteiskunnallemme.
Tuntijakouudistusta pohdittaessa on osattava asettaa asiat tärkeysjärjestykseen. Opettajien jaksaminen, ryhmäkoot, koulujen kunto, riittävät psykologi- ja kuraattoripalvelut ja muut perusasiat on pystyttävä
hoitamaan kunnolla. Lisääntyvän valinnaisuuden seurauksena ei saa joutua suurentamaan perusopetusryhmiä tai muuta vastaavaa. On oltava realistinen ja puolustettava perusopetusta.
Kati Nummensalo
Luokanopettaja, KM, kaupunginvaltuutettu
Eduskuntavaaliehdokas (kristillisdemokraatit)
Seinäjoki
www.katinummensalo.tk
Riitta Haapala: Asiantuntija opetusalalla. Opettajien ääni, jolla kuulee!!!
Pirkanmaa
Riitta Haapala
Lastentarhanopettaja 45v., Ammatillinen opettaja, Luottamusmies (JUKO ry. AKAVA/OAJ), Kaupunginvaltuutettu, Valkeakoskelta
Hanna Paulanto: Ajatuksiani peruskoulun kehittämistarpeesta
Luokka ennen vanhaan on pärjätty yhden opettajan voimin, mutta nykyaikainen luokka on muuttunut vuosien saatossa moninaisuuksia. Näin ollen tarvitaan monitahoinen yhteistyö luokkatilanteiden helpottamiseksi. Rikkautta opettajalle on siinä, että koulutettu koulunkäyntiavustaja on mukana helpottamassa oppilaiden vaikeuksia opettajalta annetun tehtävän suorittamisessa. Luokassa on mukana eri kulttuuritaustoja omaavia oppilaita, sen takia opettajalla on lainmukaisia velvoitteita opetuksen toteutettavaksi luokassa. Tarvittaisiin koulutettuja koulukäyntiavustajia, koska oppilaiden taustat ovat mitä erilaisimpia.
Koulunkäyntiavustajiksi palkattiin aina ”ketä vaan” periaatteen mukaisesti sellaisia nuoria, joilta puuttui usein tietoa ja taitoa, miten oppilasta voi tukea. Koulunkäyntiavustajan palkka on oppilaiden taustojen kirjoon nähden alipalkattu siten, että tätä voidaan päätellä halvaksi työvoimaksi. Näin säästetään ihan väärästä päästä, koska koulutettu koulunkäyntiavustaja pystyy henkilökohtaisesti antamaan sellaista tukea, jolloin tukea tarvitseva oppilas pystyy mutustelemaan, kokeilemaan ja ajattelemaan omaksuttua tietoa tuettuna. Koulukäyntiavustajan ammattitutkintoa varten opiskellaan, ja opintoihin sisältyisi mitä kaikkea, mitä tietoa ja taitoa tarvitaan oppilaiden kanssa annetun opetuksen toteuttamiseksi.
Kaikille oppilaille luokassa on koulukäyntiavustajan työstä yhteinen, tulee sijaita jokaiseen luokkaan ainakin opettajan kanssa työpariksi. Koulunkäyntiavustajan työ on sitä räätälöimistä, kun oppilas noudattaa opettajan annettua opetusta tuettuna.
Opettajan työtä koulunkäyntiavustaja itse asiassa tukee, koska opettaja keskittyy opetukseen tarvitsematta toistaa saman asian uudestaan, vaan tämä on koulunkäyntiohjaajan tehtäväksi toistaa saman asian tai ilmaista saman asian toisessa muodossa.
Koulunkäyntiavustajan olemassaolo on kuin pelastusrengas vähemmän tukea tarvitsevalle oppilaalle. Erityisluokkaan siirtoa ei kai tarvitse turhaan tehdä, kun oppilaalle riittää vain koulunkäyntiavustajan tuki. Koulunkäyntiavustaja on aina parempi kuin kallis siirto erityisluokkaan, jos oppilas ei tarvitse pienryhmäopetuksen tukea, vaan pärjää luokassa hyvin, esimerkiksi tunne-elämän häiriötä omaavalla oppilaalla ei ole välttämättä oppimisvaikeuksia, vaan tarvitsee vain avustajan tukea.
Työ koulunkäyntiavustajana on oppilaiden tarvittavien tietojen sumplimista siis verkostojen tavoin eri tahojen kanssa, mikä yhteistyön tuloksia näkyy kaikenkattavina, erityisesti oppilaisiin vaikutuksia ainakin positiivisina.
Hanna Paulanto/ KD kansanedustajaehdokas
hanna.paulanto@kdi.fi
Mia Snellman: Peruskoulusta
Peruskoulu on lapsen myöhäisemmän opiskeluinnostuksen alkulähde. Opettajien riittävät resurssit ja koulutus, hyvä työyhteisö sekä luokkien pienet koot antavat opettajille mahdollisuuden kasvattaa Suomelle luovia ja innokkaita elämänikäisiä oppijoita ja yrittäjiä.
Peruskoulun opettajilla on suuri vastuu, minkä vuoksi heidän ammattiaan tulisi arvostaa ja heidän työssäjaksamisestaan tulisi huolehtia erityisen hyvin, jotta opettajiksi hakeutuvia olisi riittävä määrä.
Yritin löytää kristillisdemokraattien kirjoituksia alla olevasta linkistä mutta jostakin syystä en onnistunut löytämään niitä.
Ystävällisin terveisin
Mia Snellman
KD Helsingin piirin ehdokas
lehtori, KTM
HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu
http://www.miasnellman.fi/
Pro Peruskoulu 2011
Petteri Hiienkoski: Peruskoulusta
Helsinki 193
Ensinnäkin olen ammatiltani opettaja ja suorittanut myös opetushallinnon tutkinnon. Lisäksi olen mukana opetusministeriön koulutustoimikunnassa. Vaimoni on lastentarhanopettaja. Hän työskentelee peruskoulua edeltävässä vaiheessa olevien kanssa. Itse työskentelen aikuisopettajana vapaan sivistystyön oppilaitoksessa peruskoulun ja lukion jälkeisessä vaiheessa olevien kanssa. Yli 10-vuotisen kokemukseni perusteella olen voinut tehdä havaintoja opiskelijoista ja päätelmiä haasteita, joita peruskouluun kohdistuu.
Edellistä näkökulmaa läheisempi yhteys aiheeseen tulee siitä, että perheeseemme kuuluu kaksi peruskoululaista, molemmat ala-asteella. Kaksi nuorempaa lastamme siirtyvät peruskouluun lähivuosina. Peruskoulu, jota lapseni käyvät, on hyvin erilainen kuin se, jota itse kävin peruskoulun alkuvaiheessa. Yhteiskuntakin on muuttunut ja peruskoulu sen myötä.
Peruskoululla on tärkeä rooli tukea lasten vanhempia ja huoltajia heidän kasvatustehtävässään. Mitä ahtaammalle vanhemmat työelämän puristuksessa joutuvat ja mitä enemmän perheet pirstaloituvat, sitä vaativammaksi peruskoulun tehtävä muodostuu. Oppilaat vaativat entistä yksilöllisempää opastusta. Oppilaslähtöisyyden merkitys kasvaa. Peruskoulun tehtävä on varustaa oppilas pienestä pitäen vastuullisuuteen itsestään, yhteisöstään ja ympäristöstään.
Nuorten mielenterveysongelmat ja syrjäytyminen ovat haaste myös peruskoululle. Pelkästään kuraattoreilla ongelmasta ei päästä. Työ on usein parasta mielialalääkettä ja tehokas syrjäytymisen torjuntakeino. Sen takia peruskoulun on osaltaan madallettava kynnystä työelämään. Työelämäyhteyksiä kannattaa kehittää tutustuttamalla oppilaita erilaisiin ammatteihin.
Lasten ja nuorten henkisen hyvinvoinnin, sosiaalistumisen ja itsetunnon vahvistumisen takia heitä on kannustettava luovuuteen ja itseilmaisuun. Taito- ja taideaineiden tuntimäärää pitää lisätä.
Henkisen hyvinvoinnin lisäksi tarvitaan fyysistä hyvinvointia. Ennaltaehkäisevän terveydenhuollon kannalta on tarpeen uudistaa koululiikuntaa innostavammaksi. Yhteistyötä Nuori Suomi -liikuntaseurojen, erityisesti Sinettiseurojen, kanssa kannattaa kehittää.
Globalisaatio edellyttää kielitaitoa ja kulttuurien tuntemusta. Vieraiden kielten opetustarjontaa ja vaihtoehtoja on sen takia peruskoulussa lisättävä. Kielten, erityisesti ruotsin, opetusta olisi tarkoituksenmukaista kehittää käytännöllisempään suuntaan.
Tietotekniikan mullistus ja mediasta tulviva tieto edellyttävät oppilaalta varhain kykyä arvioida tietoa ja jäsentää laajoja tietomääriä. Hän tarvitsee siihen välineitä. Peruskoulun on rohkaistava terveeseen kriittisyyteen myös tieteen teorioita, oletuksia ja niihin perustuvia tutkimustuloksia kohtaan. Erityisesti on vältettävä esittämästä katsomuksellisia teorioita ehdottomina totuuksina. Ei pidä unohtaa, että peruskoulu toimii vanhempien sille suomalla valtuutuksella.
Suomalainen peruskoulu on saanut kansainvälistä tunnustusta. Koulun tärkein voimavara ovat vastuulliset ja osaavat opettajat, joille kuuluu kiitos. Laadun takaamiseksi ei riitä, että opettajankoulutusta kehitetään. Opettajantyön on myös oltava houkuttelevaa ja sellaista, että siinä jaksaa ikääntyneenäkin. Sen takia on huolehdittava opettajien työehdoista ja -oloista, henkisistä voimavaroista ja palkkauksen riittävyydestä.
Petteri Hiienkoski (sit.) no. 193
Kristillisdemokraatit, Helsinki
http://www.petterihiienkoski.tk/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti